Sully Prudhomme

Nykyään Sully Prudhomme:stä on tullut erittäin kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle ympäri maailmaa. Yhteiskuntavaikutuksistaan ​​ihmisten jokapäiväiseen elämään Sully Prudhomme on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla. Sekä alan asiantuntijat että tavalliset ihmiset ovat omistaneet aikaa ja vaivaa Sully Prudhomme:n ymmärtämiseen ja analysoimiseen pyrkien ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja vaikutuksia elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme joitain tärkeimmistä Sully Prudhomme:een liittyvistä näkökohdista, jotta voimme tarjota kattavan näkemyksen tästä aiheesta, joka on erittäin tärkeä nykyään.

Sully Prudhomme
Henkilötiedot
Syntynyt16. maaliskuuta 1839
Kuollut6. syyskuuta 1907 (68 vuotta)
Kirjailija
SalanimiSully Prudhomme [1]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Symbolismi
Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.
Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.

René-François-Armand Prudhomme, kirjailijanimeltään Sully Prudhomme (16. maaliskuuta 1839 – 6. syyskuuta 1907) oli ranskalainen runoilija ja esseisti, joka sai ensimmäisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1901.[2] Runoilijana Prudhomme pyrki luomaan modernin ajan tieteellistä runoutta.

Prudhomme syntyi Pariisissa ja menetti isänsä kaksivuotiaana. Koulussa häntä kiinnostivat klassinen kirjallisuus ja matematiikka. Hän harkitsi vähän aikaa dominikaaniveljestöön liittymistä. Lyseon jälkeen hän luki luonnontieteiden kandidaatiksi.[3] Hän aloitti insinööriopinnot, mutta joutui keskeyttämään ne silmäsairauden takia ja siirtyi kirjallisuuden opiskelijaksi. Prudhomme oli Conference La Bruyère -opiskelijajärjestön jäsen. Opiskelutoverien rohkaisevat kommentit nuoruudentöistä rohkaisivat häntä jatkamaan runojen kirjoittamista. Jo esikoisteos Stances et Poèmes (1865) teki hänestä kuuluisan. Prudhomme oli Ranskan akatemian jäsen vuodesta 1881 kuolemaansa asti.[4]

Prudhommen varhaiset teokset ovat lyyrisiä ja heijastelevat surumielistä maailmankuvaa, mutta myöhemmässä tuotannossa hän välttää henkilökohtaista otetta ”parnassolaisiksi” kutsutun ryhmän tapaan, joka kaihtoi romantiikan ylenpalttista tunteellisuutta.[3]

Runojen suomennoksia

Teoksissa:[5]

  • Nobel-kirjailijat: 1, Otava, 1977 ISBN 951-1-04344-7
  • Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, WSOY 1976 ISBN 951-0-07416-0;
  • Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1934;
  • Runot (Sarkia), WSOY 1944
  • Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1957

Runot:

  • Entinen mies. Suom. Jaakko Ahokas. Teoksessa: Nobel-kirjailijat: 1
  • Ihanne. Suom. Kaarlo Sarkia. Teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa; Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja; Runot (Sarkia)
  • Keskeneräiset hautajaiset. Suom. Jaakko Ahokas. Teoksessa: Nobel-kirjailijat: 1
  • Otava. Suom. Jaakko Ahokas. Teoksessa: Nobel-kirjailijat: 1
  • Silmät. Suom. Kaarlo Sarkia. Teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa; Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja; Runot (Sarkia); Tuhat laulujen vuotta (suom. Kaarlo Sarkia, Aale Tynni)
  • Särkynyt maljakko. Suom. Otto Manninen. Teoksessa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa
  • Varjo. Suom. Jaakko Ahokas. Teoksessa: Nobel-kirjailijat: 1

Lähteet

  1. ↑ Tšekin kansallinen auktoriteettitietokantaView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ The Nobel Prize in Literature 1901 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  3. ↑ a b Petri Liukkonen: René Sully-Prudhomme (1839–1907) – original name René François Armand Prudhomme Authors' Calendar. Viitattu 31.5.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901–1967. nobelprize.org, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Sully Prudhomme