Suomen Vapaudenpatsas

Suomen Vapaudenpatsas
Nimi	Suomen Vapaudenpatsas
Tekijä	Yrjö Liipola ja Jussi Mäntynen
Valmistumisvuosi	1938
Julkistettu	9. heinäkuuta 1938
Taiteenlaji	kuvanveisto
Teostyyppi	patsas ja muistomerkki
Materiaali	pronssi (patsas)
Korkeus	14 m
Sijainti	Vaasan kauppatori
Koordinaatit	63°05′46.2″N, 021°36′56.0″E
Infobox OK

Suomen Vapaudenpatsas on Yrjö Liipolan ja Jussi Mäntysen suunnittelema, vuonna 1938 paljastettu monumentaalinen veistoskokonaisuus,^[1][2] joka sijaitsee Vaasan kauppatorilla.^[3] Teoksen korkeus jalustoineen on 14 metriä ja jalustan päällä olevan osan korkeus on kuusi metriä^[2]. Pronssiveistos painaa 3,6 tonnia^[2].

Kokonaisuus koostuu tummasta graniitista tehdyn jalustan lisäksi viidestä mustaan graniittiin veistetystä reliefistä ja leijonasta, sekä pääryhmästä, joka on valettu tummaan pronssiin.

Torilta katsottuna jalustan oikealla sivulla Alatorin puolella on kaksi reliefiä. Vasemmanpuoleinen on Työ, jossa on mies, jonka oikeassa kädessä on viljalyhde ja vasemmassa sirppi. Oikealla on Tulevaisuus, jossa on kuvattu äiti ja kaksi lasta. Ylätorin puolella olevissa reliefeissä on Laki, jossa on kuvattu mies käsissään miekka ja kilpi, sekä Uskonto, jossa on nainen, joka on kääntänyt kasvonsa kohti kirkkoa.^[2]

Jalustan takasivun reliefissä on kuvattu marsalkka Mannerheim puettuna pitkäviittaiseen sotilastakkiin. Hänen oikeassa kädessään on kiikari. Mannerheimin takana marssii sotilaita ja hänen taustallaan on tykin lavetin pyörä.^[2] Sivureliefit veisti Yrjö Liipola.

Jalustan etupuolella on Jussi Mäntysen veistämä tyylitelty Suomen Leijona, joka seisoo etujaloillaan maassa makaavan, poljetun lohikäärmeen päällä. Leijonan yläpuolella on versaalikirjaimin "ISÄNMAANSA VAPAUTTAJILLE / ÅT FÄDERNESLANDETS BEFRIARE / 1918". Tekstin yläpuolella on jalustaan veistetty Vapaudenristi.^[2]

Jalustan päällä on sotilasasuinen seisova mies, jonka oikea käsi on koholla. Kädessä on sotilaslakki, jossa on kuusikokardi. Miehen vasen käsi puristaa kivääriä. Miehen suu on avoin. Hänen takanaan on istuva mies, joka pitelee vasemmalla kädellään rintaansa. Hän on kääntänyt kasvonsa ylös oikealle.

• 
  Työ
• 
  Tulevaisuus
• 
  Mannerheim
• 
  Laki
• 
  Uskonto
• 
  Suomen Leijona
• 
  Pääosa

Suomen Vapaudenpatsaan ajatus syntyi sisällissodan aikana Seinäjoella. Ylipäällikkö Mannerheim nimitti ajatusta toteuttamaan kolmihenkisen komitean, jossa oli mukana adjutantti Akseli Gallen-Kallela.^[4]

Patsaan valmisteluun nimettiin toimikunta kesällä 1918, jossa oli mukana myös Vaasan tärkeitä liike- ja virkamiehiä. Toimikunnan puheenjohtajina toimivat vaasalaiset kauppaneuvos Erik Ollonqvist 1918-1939 ja konsuli Erik Hartman vuosina 1930-1935, sekä vuorineuvos Gösta Serlachius Mäntässä vuodesta 1935. Varoja kerättiin koko maasta. Pääosa rahoista tuli kuitenkin Pohjanmaalta ja Vaasasta. Hanke edistyi hitaasti, koska sen päämäärästä oli erimielisyyksiä ja rahoituksessa ongelmia. Patsas maksoi 1 352 000 markkaa. Vaasan kaupunki maksoi jalustan ja juhlatilaisuuden.^[4][2]

Toukokuussa 1922 toimikunta katsasti Vaasassa sopivia paikkoja muistomerkille ja esitti sopivimpana sijoituspaikkana Hietalahden huvilan kenttää vanhan merenrantapuiston keskellä. Albert Gebhardin luonnostelema idea Vapauden temppelistä ei toteutunut Hietalahteen. Karl Hedman toteutti temppelisuunnitelman vuonna 1930 valmistuneessa uudessa Pohjanmaan museossa. Hän suunnitteli siihen Vapaussodan muistohallin, johon valittiin 10 vapaussodan sankaria, esimerkiksi Mannerheim, Oskari Peltokangas ja Hannes Ignatius. Heidän rintakuvansa on nostettu korkeille mahonkipylväille.^[5]

Tammikuussa 1930 toimikunta kokoontui Akseli Gallen-Kallelan kotona. Gallen-Kallela ehdotti rakennettavaksi rakennusta, johon voitaisiin kerätä itsenäisyystaisteluun liittyviä muistoja. Toimikunnan muut jäsenet pitivät ajatusta kauniina, mutta huomasivat että ainakin Vaasassa toivottiin itsenäisyystaistelun muistoksi ”rakennustaiteellista tai kuvanveistoksellista ratkaisua torille”. Näin Hietalahden huvilan puistosta patsaan sijoituspaikkana luovuttiin ja patsaan sijoituspaikaksi ehdotettiin Kirkkopuistikon itäistä reunaa Kaupungintaloa vastapäätä. Tämä paikka todettiin kuitenkin liian ahtaaksi. Tämän jälkeen patsaan sijoituspaikaksi valittiin Kauppatori vuonna 1936.^[6][2]

Vuonna 1935 julistettuun valtakunnalliseen veistoskilpailuun osallistui 42 ehdotusta. Alkuperäinen voittanut ehdotus oli nimeltään Pohjan poika rynnistää, jossa miekalla iskuun valmistautunut nuorukainen puolustaa haavoittunutta toveriaan.^[6][2]

Yrjö Liipola aloitti veistoksen tekemisen Lallukan ateljeessaan Helsingissä alkuvuodesta 1936. Pääryhmän suuren korkeuden vuoksi ei työtä voitu tehdä loppuun Lallukassa, joten Liipola alkoi rakennuttaa itselleen Kauniaisiin taloa, johon suunniteltiin veistosateljee. Rakennustöiden aikana Lallukassa valmistui pääryhmästä neljänneskokoinen pienoismalli, sekä kahden sivureliefin ja jalustaleijonan mallit. Sitten reliefit ja leijona suurennettiin lopulliseen kokoonsa saveen. Yli kaksi metriä korkealle leijonalle rakennettiin puusta runko, ja päälle pingoitetun rautalankaverkon varaan muotoiltiin pienoismallin mukainen ylväsasentoinen eläin.

Savimallin päälle valettiin kipsikerros, jonka jähmetyttyä kaivettiin savi pois sisältä. Muodostuneeseen muottiin valettiin kipsimassa ja se vahvistettiin raudoilla ja säkkikankaalla. Kun muotti oli hakattu pois, tuloksena oli savimallia vastaava kipsivalos. Jalustaleijonan ja kahden korkokuvan kipsimallit lähettiin Hämeenlinnaan, jossa eduskuntatalon kivityöt tehnyt Heinäsen kiviveistämö veisti ne graniittiin.^[7]

Savimallin muovailutyössä avustajina olivat muun muassa vaasalainen taiteilija Lauri Hyppönen ja kuvanveistäjä Jussi Vikainen Turusta.^[8]

Kilpailuluonnoksen perusteella tehtiin pääryhmän figuureille rungot raudoista ja lyijyputkista. Näiden päälle muovailtiin mallia käyttäen miehet ensin alastomiksi. Näin vältyttiin anatomisilta virheiltä. Vaatteiden käsittelyssä Liipola jätti pois pienet ja epäveistokselliset rypyt ja otti mukaan vain suurimmat, tärkeimmät ja plastisesti kauneimmat poimut ja laskokset. Liipola otti muotoilussa huomioon myös katseluperspektiivin venyttäen esimerkiksi seisovan miehen yläruumista ja ylimmäistä kättä ja teki hahmojen päät ja ylimmäiset osat jykevimmiksi. Kasvojen piirteitä selvennettiin ja jyrkennettiin.

Lokakuussa 1936 Liipolan Matti Visannin suunnittelema talo Kauniaisissa oli valmis. Sen ateljeeosan ovet olivat viisi metriä korkeat ja korkeutta työhuoneella oli seitsemän metriä. Patsaalle tehtiin pyörivä jalusta, joten sitä saattoi työn kestäessä kääntää valaistuksen ja tarkastelun mukaan. Tukirungon vahvin osa oli viiden tuuman teräsputki. Patsas suurennettiin pienoismallista käyttäen apuna suurennuskonetta eli pantografia, joka oli tuolloin ainoa Suomessa. Kone nopeutti suurennustyötä kymmenkertaisesti verrattuna aikaisempiin menetelmiin.

Patsastoimikunta vieraili maaliskuussa 1937 Liipolan ateljeessa ja oli tyytyväinen tulokseen. Sen jälkeen työ valettiin kipsiin, joka paloiteltiin pronssivalun edellyttämiin osiin. Veistos siirrettiin lopulliseen materiaaliin Virtasen valimossa Helsingissä. Lopuksi valmistettiin luonnosasteella ovat kaksi sivureliefiä ja Mannerheim-kohokuva.^[7]

Suomen Vapaudenpatsas paljastettiin 9. heinäkuuta 1938.^[9] Paljastustilaisuuteen osallistuivat muun muassa tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja sotamarsalkka Mannerheim sekä sisällissodan aikaisen Svinhufvudin hallituksen elossa olleet jäsenet. Joidenkin arvioiden mukaan Kauppatorille oli kerääntynyt yli 10 000 henkeä.^[10][2]

Juhlatilaisuuden kustansi Vaasan kaupunki.^[4]

• Luettelo valkoisten muistomerkeistä Suomessa