Tarhakehäkukka

Nykymaailmassa Tarhakehäkukka:llä on tärkeä rooli eri elämänalueilla. Sen merkitys näkyy yhteiskunnassa, taloudessa, politiikassa, kulttuurissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tarhakehäkukka on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena eri aikoina ja yhteyksissä, mikä osoittaa sen merkityksellisyyden ajan mittaan. Tässä artikkelissa tutkimme Tarhakehäkukka:n vaikutusta ja vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin sekä sen kehitystä historian aikana. Lisäksi analysoimme, kuinka Tarhakehäkukka on edelleen keskustelun ja pohdinnan aihe tänään ja kuinka sen merkitys on muuttunut ajan myötä.

Tarhakehäkukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Suku: Kehäkukat Calendula
Laji: officinalis
Kaksiosainen nimi

Calendula officinalis
L.

Katso myös

  Tarhakehäkukka Wikispeciesissä
  Tarhakehäkukka Commonsissa

Tarhakehäkukka (Calendula officinalis) on yksivuotinen asterikasvien (Asteraceae) heimoon ja kehäkukkien (Calendula) sukuun kuuluva kasvi[1], jota käytetään koriste- ja hyötykasvina. Sen latinankielisessä nimessä sana calendula on johdos latinan kielen kalenteria tarkoittavasta sanasta, millä viitataan kukan pitkään kukinta-aikaan.[2][3] Officinalis sana tulee kasvin käytöstä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Officina oli aikoinaan luostarin lääkkeiden ja tarvikkeiden varasto.[4]

Kehäkukkien (Calendula) suvussa on noin 20 eri lajia, joista Calendula officinalis on yksi.[2] Muita lajeja ovat mm. peltokehäkukka (Calendula arvensis), nukkakehäkukka (Calendula incana)[5], tähtikehäkukka (Calendula stellata)[6] ja siipikehäkukka (Calendula tripterocarpa)[7].

Tarhakehäkukasta on useita eri lajikkeita, joiden kukat poikkeavat toisistaan väriltään, kerrannaisuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan.[8] Lajikkeiden kasvuvaatimukset, kasvutapa, lehdet ja muut ominaisuudet ovat hyvin samanlaiset.[2]

Ulkonäkö ja koko

Tarhakehäkukka on yksivuotinen ruohokasvi, jonka kasvukorkeus on 20–50 senttimetriä. Kasvutapa on pysty tai varret kasvavat viistosti ylöspäin maasta. Osa varsista on haaroittuneita. Varret ovat kauttaaltaan karvaiset. Lehdet kasvavat kierteisesti ja noin 5–15 cm pitkiksi. Alemmat lehdet ovat palleruotisia, ylemmät ruodittomia ja kasvavat tyveltään vartta ympäröiden eli ovat sepiviä.

Tarhakehäkukan kukintona on asterikasveille ominainen mykerökukinto, ja sen halkaisija on 4–7 senttimetriä. Kukinnon laitakukat ovat yksinkertaisia tai kerrottuja, kielimäisiä, kärjestä kolmihampaisia, väriltään keltaisia, oransseja tai punakeltaisia. Jalostetuissa muodoissa on myös punaisen eri sävyjä ja monivärisiä kukkia. Kukinnon keskellä olevat kehräkukat ovat väriltään tummempia, keltaruskeita, torvimaisia, hyvin pieniä. Tarhakehäkukan kukinta-aika on pitkä, Suomessa kesäkuusta syyskuuhun. Hedelmä on pitkänokkainen tai käyrä, piikkiselkäinen pähkylä.[9][8][3][2][10]

Alkuperä

Tarhakehäkukkia

Kehäkukkien suvun lajit on kotoisin Välimeren alueelta ja Lounais-Aasiasta. Tulokaslajeina kehäkukkia kasvaa luonnonvaraisina nykyisin kaikkialla maailmassa.[2] Tarhakehäkukka kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Euroopassa, mutta sen varsinaista alkukotia ei tunneta.[9][3] Osa tarhakehäkukan lajikkeista on luonnossa syntyneitä risteymiä, mutta suurin osa on jalostustyön tuloksena syntyneitä lajikkeita.[8] Suomessa tarhakehäkukkaa on kasvatettu jo 1300-luvulta lähtien.[11]

Elinympäristö

Kesäkukka viihtyy parhaiten aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla, multavassa, kosteassa ja ravinteikkaassa maassa, missä sen kasvustoista tulee reheviä ja runsaskukkaisia. Kasvi selviytyy myös hiekkapitoisessa maassa.[10][3][2] Luonnossa se esiintyy tienvarsilla, kaatopaikoilla, joutomailla, nurmikoilla ja kukkapenkeissä, tavallisesti viljelykarkulaisena.[9]

Käyttö elintarvikkeena

Vanhoina aikoina salaatin sekaan laitettiin usein kukkia, ja lisäksi keskiajalla ruokaa haluttiin usein värjätä. Kehäkukan terälehtiä on Etelä-Euroopassa käytetty riisin, voin ja leivonnaisten värjäämiseen. Parhaimmillaan kehäkukasta saatu väri vastaa voimakkuudeltaan sahramia.

Lähteet

  1. ↑ Kehäkukat – Calendula Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.11.2020.
  2. ↑ a b c d e f Different Types of Calendula Flowers Home stratosphere. Arkistoitu 16.11.2020. Viitattu 16.11.2020.
  3. ↑ a b c d Kehäkukka Calendula officinalis Yrittitarha.fi. Viitattu 16.11.2020.
  4. ↑ Officinal (adj.) Online etymology dictionary. Viitattu 16.11.2020.
  5. ↑ Calendula incana Willd. Plantas y Hongos. Viitattu 16.11.2020.
  6. ↑ Calendula stellata Cav. GBIF The Global Biodiversity Information Facility. Viitattu 16.11.2020.
  7. ↑ Calendula tripterocarpa Rupr. GBIF The Global Biodiversity Information Facility. Viitattu 16.11.2020.
  8. ↑ a b c Kehäkukka on kesäkukkien klassikko Meillä kotona. A-lehdet. Viitattu 16.11.2020.
  9. ↑ a b c Kehäkukka (Calendula officinalis) Luontoportti.com. Viitattu 16.11.2020.
  10. ↑ a b Kotiliesi: Kesäkukat – kymmenen klassikkoa
  11. ↑ Tarhakehäkukka 'Yellow Colossal' Mustilan puutarha. Viitattu 16.11.2020.

Aiheesta muualla