Tymidiini

Nykymaailmassa Tymidiini:stä on tullut ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe monille ihmisille. Olipa kyseessä julkisuuden henkilö, käsite tai historiallinen tapahtuma, Tymidiini herättää monien kiinnostuksen ja uteliaisuuden. Kautta historian Tymidiini on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskuntien muodostamisessa sekä kulttuurin ja perinteiden muovaamisessa. Tässä artikkelissa tutkimme Tymidiini:n merkitystä ja tärkeyttä perusteellisesti ja tarjoamme yksityiskohtaisen ja oivaltavan kuvan, joka valaisee tätä kiehtovaa aihetta.

Tymidiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1--5-metyylipyrimidiini-2,4-dioni
CAS-numero 50-89-5
PubChem CID 5789
SMILES CC1=CN(C(=O)NC1=O)C2CC(C(O2)CO)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H14N2O5
Moolimassa 242,232 g/mol
Sulamispiste 185 °C[2]
Liukoisuus veteen 43,87 g/l (20 °C)[3]

Tymidiini eli deoksitymidiini (C10H14N2O5) on tymiinin ja deoksiriboosin muodostama nukleosidi. Se on osa DNA:n rakennetta. Yhdistettä käytetään valmistettaessa eräitä viruslääkkeitä.

Ominaisuudet ja biosynteesi

Huoneenlämpötilassa tymidiini on valkoisia neulamaisia kiteitä. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa helposti tymiiniksi, joka sublimoituu. Tymidiini liukenee hyvin veteen ja kuumaan etanoliin, kuumaan etyyliasetaattiin, pyridiiniin, jääetikkaan ja hieman kuumaan kloroformiin. Tymidiini on optisesti aktiivinen ja sen ominaiskiertokyky on +30,6 °.[2][4]

Tymidiiniä muodostuu eliöissä lähinnä sen fosfaattijohdannaisina ja vapaan tymidiinin määrä soluissa on pieni. Tymidiinin fosfaattijohdannaisia muodostuu joko tymidiinistä tymidiinikinaasin katalysoimana tai uridiinidifosfaatista.[5][6]

Valmistus ja käyttö

Aikaisemmin tymidiiniä valmistettiin lohen tai sillin spermasta saadusta DNA-hydrolysaatista, mutta ongelmana on lähtöaineen vaihteleva saatavuus, vaikea puhdistusprosessi ja jätettä syntyy runsaasti. Yhdisteen tuottamiseksi on kehitetty sekä kemiallisia, että mikrobiologisia menetelmiä, mutta ongelmana on melko heikko saanto ja kemiallinen prosessi on monimutkainen ja kallis. Tämän takia on pyritty kehittämään tehokkaampia mikrobiologisia menetelmiä tymidiinin valmistamiseksi suuressa mittakaavassa.[6][7]

Tymidiiniä käytetään valmistettaessa eräitä HIV:n hoidossa käytettäviä viruslääkkeitä kuten stavudiinia ja tsidovudiinia.[6][7] 11C-isotoopilla leimattua tymidiiniä voidaan käyttää merkkiaineena tehtäessä syöpätutkimuksia positroniemissiotomografian avulla[5].

Lähteet

  1. ↑ Thymidine – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 24.9.2015.
  2. ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1603–1604. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  3. ↑ Thymidine:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1105. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 24.9.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b M. A. Hayat: Cancer Imaging, s. 182–183. Academic Press, 2007. ISBN 9780080553764 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 24.9.2015. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Hyeon Cheol Lee, Jin Ha Kim, Jin Sook Kim, Wonhee Jang & Sang Yong Kim: Fermentative Production of Thymidine by a Metabolically Engineered Escherichia coli Strain. Applied and Environmental Microbiology, 2009, 75. vsk, nro 8, s. 2423–2432. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.9.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b Makoto Ishii, Hideyuki Shirae & Kenzo Yokozeki: Enzymatic Production of 5-Methyluridine from Purine Nucleosides and Thymine by Erwinia carotovora AJ-2992. Agricultural and Biological Chemistry, 1989, 53. vsk, nro 12, s. 3209–3218. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.9.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Nukleiinihapot ja niiden rakenneosat
Nukleosidien rakenneosat
Emäkset
Puriinit
Pyrimidiinit
Sokerit
Nukleiinihappojen rakenneosat
Nukleosidit
Nukleotidit
Deoksiribonukleotidit
Nukleiinihapot
Ribonukleiinihapot
Deoksiribonukleiinihapot
Nukleiinihappojen analogit