Derek Barton

Tässä artikkelissa Derek Barton:n aihetta käsitellään eri näkökulmista, jotta voidaan tutkia sen vaikutuksia, sovelluksia ja merkitystä nykyään. Sen historiallista kontekstia, sen mahdollisia vaikutuksia eri alueilla ja sen merkitystä nykyisessä panoraamassa analysoidaan yksityiskohtaisesti. Samoin tarkastellaan sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja keskustellaan erilaisista näkökulmista Derek Barton:een. Matkan kautta erilaisten lähestymistapojen ja mielipiteiden kautta tavoitteena on tarjota lukijalle kattava ja yksityiskohtainen näkemys aiheesta, jonka tavoitteena on herättää keskustelua ja pohdintaa.

Derek Barton
Henkilötiedot
Syntynyt8. syyskuuta 1918
Gravesend, Iso-Britannia
Kuollut16. maaliskuuta 1998
College Station, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta Brittiläinen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Imperial College London
Väitöstyön ohjaaja Ian Heilbron
Instituutti Imperial College London
Institut de Chimie des Substances Naturelles
Texas A&M University
Birkbeck College
Tutkimusalue Kemia
Tunnetut työt Orgaanisen kemian tutkimus
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1969)

Derek Barton (8. syyskuuta 1918 Gravesend, Englanti – 16. maaliskuuta 1998 College Station, Texas, Yhdysvallat) oli brittiläinen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1969 yhdessä norjalaisen Odd Hasselin kanssa molekyylien konformaatioon liittyvistä teorioista ja niiden sovellutuksista kemiaan.

Barton opiskeli Lontoon Yliopistossa ja väitteli siellä orgaanisesta kemiasta vuonna 1943. Vuonna 1950 hän julkaisi kuuluisan tutkimuksensa The Conformation of the Steroid Nucleus, jossa hän osoitti että kaikilla orgaanisilla molekyyleillä ja etenkin steroidimolekyyleillä on niille ominainen rakenne, johon ne pyrkivät, ja että molekyylin kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet voidaan selittää tämän rakenteen avulla. Rakenneanalyysi on tärkeä edellytys entsyymien toiminnan ymmärtämiselle.[1]

Bartonista tuli Royal Societyn jäsen vuonna 1954, hänet aateloitiin 1972. Hän jatkoi aktiivista tutkijanuraansa lähes 80-vuotiaaksi asti, ja innostui uusista keksinnöistä kuten internetistä.[2]

Lähteet

Aiheesta muualla