Tässä artikkelissa aiomme tutkia ja analysoida perusteellisesti Victor Grignard:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion eri aloilta ja kiinnostuksen kohteista. Victor Grignard on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja keskustelua ympäri maailmaa sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan ja sen vaikutukseen populaarikulttuuriin. Näillä sivuilla perehdymme eri näkökulmiin ja mielipiteisiin Victor Grignard:stä sekä sen kehityksestä ajan myötä. Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää tästä jännittävästä aiheesta, kutsumme sinut jatkamaan lukemista ja tutustumaan kaikkeen, mitä Victor Grignard tarjoaa.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Victor Grignard | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. toukokuuta 1871 Cherbourg-Octeville, Ranska |
Kuollut | 13. joulukuuta 1935 (64 vuotta) Lyon, Ranska |
Kansalaisuus | ranskalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Lyonin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Philippe Barbier |
Instituutti | Nancyn yliopisto |
Tutkimusalue | kemia |
Tunnetut työt | Grignard-reaktio |
Palkinnot |
![]() |
|
François Auguste Victor Grignard (6. toukokuuta 1871 Cherbourg-Octeville – 13. joulukuuta 1935 Lyon) oli ranskalainen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1912 Grignard-reaktioissa käytettävän Grignardin reagenssin keksimisestä. Myös toinen ranskalainen kemisti Paul Sabatier sai Nobelin kemianpalkinnon samana vuonna.
Victor Grignard oli laivanrakentajan poika. Opiskeltuaan ensin matematiikkaa Lyonissa hän vaihtoi kemiaan. Vuonna 1910 hänestä tuli Nancyn yliopiston kemianprofessori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hänet siirrettiin kehittämään sodankäynnille uusia kemiallisia aseita. Hän työskenteli fosgeenin valmistamisen sekä sinappikaasun selville saamisen parissa. Hänen ”vastapuolellaan” oli toinen Nobelin palkinnon saanut kemisti saksalainen Fritz Haber.
Tunnetuin Grignard on keksimästään tavasta valmistaa hiili-hiilisidoksia orgaanisten aineiden synteesissä. Keksintö auttoi valmistamaan suurempia orgaanisia aineita pienemmistä lähtöaineista. Reaktiolla pystytään valmistamaan monia orgaanisia yhdisteitä.