Gerhard Ertl

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Gerhard Ertl:n kiehtovaa maailmaa ja löytää kaikki seuraukset, edut ja haasteet, joita tämä aihe meille tuo. Gerhard Ertl on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa, herättäen intohimoista keskustelua ja herättäen kasvavaa kiinnostusta sen tutkimista ja ymmärtämistä kohtaan. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla tarkastelemme Gerhard Ertl:n meille tarjoamia erilaisia ​​näkökulmia ja ulottuvuuksia ja tarjoamme näin täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta. Ei ole väliä oletko alan asiantuntija vai oletko vasta aloittamassa sen tutkimista, tämä artikkeli tarjoaa sinulle arvokasta tietoa ja uusia näkökulmia, jotka kutsuvat sinut pohtimaan ja syventymään Gerhard Ertl:een.

Gerhard Ertl
Gerhard Ertl vuonna 2007
Gerhard Ertl vuonna 2007
Henkilötiedot
Syntynyt10. lokakuuta 1936
Stuttgart, Saksa
Kansalaisuus saksa
Koulutus ja ura
Tutkinnot

Stuttgartin yliopisto

Münchenin teknillinen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Heinz Gerischer
Instituutti

Hannoverin Gottfried Wilhelm Leibniz -yliopisto,
Ludwig-Maximilians-Universität München,
Münchenin teknillinen yliopisto,
Berliinin vapaa yliopisto,
Berliinin teknillinen yliopisto,
Max Planck -instituutin Fritz Haber -tutkimusinstituutti,

Humboldt-yliopisto
Tutkimusalue epäorgaaninen kemia, materiaalikemia
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto
Wolfin palkinto

Gerhard Ertl (s. 10. lokakuuta 1936, Stuttgart, Saksa[1]) on emeritusprofessori fysikaalisen kemian osastolla Max Planck -instituutin Fritz Haber -tutkimusinstituutissa. Hänelle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2007 työstään pintakemian menetelmien kehittämisessä[1].

Pintakemian tutkimus mahdollistui 1960-luvulla tyhjiöiden tuottamiseen vaadittavan teknologian myötä. Mahdollisimman täydellisen tyhjiön tuottaminen on oleellista, jotta reaktio saadaan toteutumaan vieraiden molekyylien puuttumatta reaktion kulkuun. Gerhard Ertl oli ensimmäisten joukossa soveltamassa uutta teknologiaa uuteen kemianalaan. Hän perehtyi erityisesti Haber–Bosch-prosessiin ja selitti myöhemmin sen yksityiskohtaisen toiminnan. Haber–Bosch-prosessissa typestä ja vedystä tuotetaan ammoniakkia käyttämällä rautaa katalyyttinä. Gerhard Ertlin tutkimus on mahdollistanut muun muassa prosessin paremman hyödyntämisen kemianteollisuudessa. Ertl jäi eläkkeelle vuonna 2004[1].

Lähteet

  1. ↑ a b c d Gerhard Ertl - Autobiography Nobel Prize. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)