Martin Karplus
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Martin Karplus:n aihetta, sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä eri alueilla. Kautta historian Martin Karplus on ollut suuren kiinnostuksen ja tutkimuksen aihe, jolla on useita näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat auttaneet ymmärtämään ja kehittämään uusia ideoita. Martin Karplus:n vaikutus talouteen, kulttuuriin ja politiikkaan sekä ihmisten jokapäiväiseen elämään on osoittautunut moniulotteiseksi aiheeksi, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun. Tämä artikkeli pyrkii kattavan analyysin avulla tarjoamaan selkeän ja kattavan kuvan Martin Karplus:stä ja tarjoaa lukijoille syvemmän ja merkityksellisemmän käsityksen sen merkityksestä nykyään.
| Martin Karplus | |
|---|---|
 Martin Karplus Nobelin palkintojen jakotilaisuudessa joulukuussa 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta 1930 Wien, Itävalta |
| Kuollut | 28. joulukuuta 2024 (94 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Linus Pauling |
| Tutkimusalue | Ydinmagneettinen resonanssispektroskopia ja teoreettinen kemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto |
|
|
|
Martin Karplus (15. maaliskuuta 1930[1] – 28. joulukuuta 2024[2]) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen teoreettinen kemisti. Karplus tunnetaan erityisesti NMR-spektrometriaan ja tietokoneavusteiseen laskennalliseen kemiaan liittyvistä tutkimuksistaan. Karplus sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 2013 yhdessä Michael Levittin ja Arieh Warshelin kanssa monimutkaisten kemiallisten systeemien mallintamisesta. Karplus, Levitt ja Warshel ovat tutkimuksissaan onnistuneet yhdistämään klassillisen fysiikan ja kvanttikemian menetelmiä kemiallisten reaktioiden ennustamisessa[3][4] Karplus oli Harvardin yliopiston[5] ja Strasbourgin yliopiston professori.[1]
Karplus on tunnettu nimeään kantavasta Karplus-yhtälöstä ja Karplus-käyrästä, jonka avulla voidaan ennustaa protonien kytkentävakioita NMR-spektrometriassa. Karplus-yhtälö ilmaisee kytkentävakioiden riippuvuuden protonien diedrikulmasta Θ yhdisteessä. Karplus-yhtälön avulla saadaan tietoa molekyylin rakenteesta ja sen konformaatiosta. Karplus julkaisi yhtälön vuonna 1959 työskennellessään Illinoisin yliopistossa.[6] 1970-luvun alussa Karplus työskenteli Harvardin yliopistossa ja suunnitteli Arieh Warshalin kanssa ohjelman, joka kykeni laskemaan π-elektronisysteemien spektrejä ja useiden tasomaisten yhdisteiden värähtelyspektrejä erittäin tarkasti. Ohjelma käytti ydinten ja yhdisteiden σ-sidosten laskemiseen yksinkertaisia klassisen fysiikan malleja ja π-elektronisysteemien laskemiseen kvanttikemiaan perustuvaa Pariser–Parr–Pople-menetelmää.[3]
Lähteet
- ↑ a b Martin Karplus Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Boresch, Stefan: In memoriam Martin Karplus (1930 – 2024) 7.1.2025. Wienin yliopisto. Viitattu 26.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Scientific Background on the Nobel Prize in Chemistry 2013 Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Nobel kemiallisten reaktioiden mallintamisesta Tiede.fi. Viitattu 9.10.2013.
- ↑ Timo Paukku: Tietokoneet keppien ja pallojen tilalle – kemian Nobel mallinnuksen tutkijoille Helsingin Sanomat. Viitattu 9.10.2013.
- ↑ Louisa Dalton: Karplus Equation:Theoretical calculation links NMR coupling constant to molecular geometry. Chemical & Engineering News, 2003, 81. vsk, nro 51, s. 37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Martin Karplus: Spinach on the Ceiling: A Theoretical Chemist’s Return to Biology. Annual Review of Biophysics and Biomolecular Structure, 2006, 35. vsk, s. 1–47. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
