Joachim Frank

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Joachim Frank:n kiehtovaa maailmaa. Joachim Frank on ollut alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen asti kiinnostavan ja keskustelun kohteena eri alueilla. Kautta historian Joachim Frank:llä on ollut keskeinen rooli eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa, ja se on vaikuttanut siihen, miten ihmiset näkevät ympäröivän maailman. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme eri näkökohtia, jotka tekevät Joachim Frank:stä tutkimisen ja pohdinnan arvoisen aiheen. Samoin tutkimme Joachim Frank:n vaikutuksia ja sovelluksia jokapäiväisessä elämässämme tarjoamalla kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Joachim Frank
Henkilötiedot
Syntynyt12. syyskuuta 1940
Siegen, Saksa
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Biokemisti
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (2017)

Joachim Frank (s. 12. syyskuuta 1940 Siegen, Saksa[1]) on saksalais-yhdysvaltalainen biofyysikko. Hänet tunnetaan erityisesti proteiinien elektronimikroskooppitutkimuksista. Frankille myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2017 yhdessä Jacques Dubochetin ja Richard Hendersonin kanssa biomolekyylien rakenteen tutkimisesta korkean resoluution kryoelektronimikroskopian avulla.[2][3]

Frank väitteli tohtoriksi Münchenin teknillisestä yliopistosta vuonna 1970 aiheenaan hiilikalvojen järjestäytyminen. Väitöstutkimuksistaan hänelle myönnettiin Harkness Fellowship -stipendi, jonka avulla hän pääsi tutkijaksi NASAn Jet Propulsion Laboratoryyn. Tämän jälkeen vuosina 1970–1972 Frank toimi tutkijana muun muassa Kalifornian yliopistossa, jossa hän erikoistui elektronimikroskopiamenetelmiin ja erityisesti elektronimikroskopiakuvien kuvankäsittelyyn, ja Cornellin yliopistossa. Vuosina 1973–1975 hän oli tutkijana Cambridgen yliopistossa. Oltuaan kaksi vuotta Cambridgessa Frank sai kutsun Wadsworth Centeriin. Siellä hän kehitti laskennallisen tietokonemallin, jonka avulla proteiinien elektronimikroskooppikuvista saatiin aikaiseksi tarkka kaksiulotteinen malli. Menetelmä valmistui vuonna 1981. Tämän jälkeen Frank paransi mallia siten, että proteiinista oli mahdollista muodostaa kolmiulotteinen malli elektronimikroskooppikuvien avulla. Ensimmäisen mallin ribosomista hän julkaisi vuonna 1985. Wadsworth Centerissä Frank toimi vuoteen 1998 asti. Vuonna 1997 hän aloitti tutkimusprofessorina New Yorkin yliopistossa ja vuodesta 2008 Columbian yliopistossa.[1][3][4] Frank on saanut kryoelektronimikroskopiatutkimuksistaan useita tunnustuksia, muun muassa Benjamin Franklin -mitalin vuonna 2014[5] ja Wiley-palkinnon biolääketieteissä vuonna 2017 yhdessä Richard Hendersonin ja Marin van Heelin kanssa[6].

Lähteet

  1. ↑ a b Curriculum Vitae: Joachim Frank Frank Laboratory University of Columbia. Arkistoitu 9.10.2017. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  2. ↑ The Nobel Prize in Chemistry 2017 Nobelprize.org. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b Kaspar Mossman: Profile of Joachim Frank. PNAS, 2007, 104. vsk, nro 50, s. 19668–19670. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Ann Fernholm: The Nobel Prize in Chemistry 2017 - Popular science background: They captured life in atomic detail Kungliga Vetenskapsakademin. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Joachim Frank 2014. The Franklin Institute. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  6. ↑ The 16th Annual Wiley Prize in Biomedical Sciences Awarded for Pioneering Developments in Electron Microscopy newsroom.wiley.com. 22.2.2017. Arkistoitu 4.10.2017. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)