Edvard Furuhjelm

Nykyään Edvard Furuhjelm on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Edvard Furuhjelm:stä on tullut jokapäiväisen elämän peruselementti. Edvard Furuhjelm on aihe, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja vaikutukseensa globaaliin talouteen. Tämän artikkelin kautta perehdymme Edvard Furuhjelm:n moniin puoliin, tarkastelemme sen historiaa, sen nykyistä merkitystä ja tulevaisuuden ennustetta. Edvard Furuhjelm on epäilemättä aihe, joka herättää yleismaailmallista kiinnostusta ja joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa eri aloilla ja tieteenaloilla.

Knut Elis Gustaf Edvard Furuhjelm (vasemmalla) vuonna 1890

Knut Elis Gustaf Edvard Furuhjelm (6. maaliskuuta 1845 Helsinki – 13. helmikuuta 1921 Helsinki) oli suomalainen kenraalimajuri ja Oulun läänin kuvernööri.[1]

Henkilöhistoria

Furuhjelmin vanhemmat olivat Kuopion läänin kuvernööri, senaattori, salaneuvos Sten Knut Johan Furuhjelm ja Alexandra Hjärne. Edvard Furuhjelm oli naimisissa vuodesta 1878 Anna Helena von Nandelstadhin (1858–1946) kanssa. Heillä oli neljä lasta, kaksospojat Knut Elis (1879–1949) ja August Edvard (1819–1905) sekä tyttäret Olga Matilda Alexandra (1881–1890) ja Kerstin Anna (1891–1984).[1]

Furuhjelm kävi 1856–1865 Haminan kadettikoulun ja palveli sitten Pietarissa Preussin kuningas Friedrich Wilhelm III:n krenatöörirykmentissä 1865–1868 ja Henkivartioväen Liettuan rykmentissä 1868–1872. Furuhjelm oli komppaniaupseerina Haminan kadettikoulussa 1872–1880 yleten luutnantiksi 1872, alikapteeniksi 1876 ja kapteeniksi 1878. Furuhjelm ylennettiin everstiluutnantiksi 1880 ja hän palveli sitten 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonassa 1880–1890. Hänestä tuli eversti 1890 ja hän toimi 4. Oulun tarkk’ampujapataljoonan komentajana 1890–1899. Furuhjelm oli Suomen sotakomissariaatin yli-intendenttinä 1899–1900 ja Oulun läänin vt. kuvernöörinä 1900–1903. Koska Furuhjelm ei suostunut järjestämään laittomina pitämiään asevelvollsuuskutsuntoja hän joutui eroamaan kuvernöörin virasta 1903. Samalla hän erosi myös sotapalveluksesta kenraalimajurin arvoisena. Furuhjelm toimi tämän jälkeen Helsingin Säästöpankin tarkastajana 1903–1906 ja Säästöpankin esimiehenä 1906–1910.[1]

Furuhjelm osallistui valtiopäiville aatelissäädyssä sukunsa edustajana 1904–1905 ja 1905–1906. Hän oli myös Oulun kaupunginvaltuuston jäsen 1893–1898.[1]

Furuhjelm toi 1889 Ruotsissa kehitetyn potkukelkan Suomeen, kun hän teetti potkukelkat kaksoispojilleen. Furuhjelm arveli potkukelkalla olevan myös sotilaallista käyttöä sen nopeuttaessa talvisia marsseja. Hän perusti Ouluun myös Suomen ensimmäisen potkukelkkaseuran.

Teoksia

  • Anteckningar om Furuhjelmska släkten och Hongola gods, 1912
  • Finska militärens enke- och pupilkassa 1820-1916, 1916

Lähteet

  1. ↑ a b c d Edvard Furuhjelm Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 25.1.2020)