Tässä artikkelissa aiomme tutkia Eetu Karjalainen:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnostanut monia ihmisiä. Eetu Karjalainen on keskustelun ja keskustelun lähde nyky-yhteiskunnassa, ja sillä on tärkeä vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Eetu Karjalainen:stä sekä sen merkityksestä kulttuurimme, historiamme ja tulevaisuutemme kannalta. Kriittisellä ja pohdiskelevalla katseella yritämme valaista tätä nykyään niin ajankohtainen aihetta tarjoamalla erilaisia lähestymistapoja ja argumentteja, jotka kutsuvat pohdiskelemaan ja keskusteluun.
Edvard (Eetu) Karjalainen (27. syyskuuta 1895 Juuka – 4. toukokuuta 1965 Kajaani) oli suomalainen varastonhoitaja ja sosialidemokraattien kansanedustaja ja ministeri.
Karjalaisen vanhemmat olivat torppari Matti Karjalainen ja Riitta Kortelainen. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli sitten sähkötyömiehenä ja sen jälkeen Kainuun osuusliikkeen myymälänhoitajana sekä varastonhoitajana Kuhmoniemellä ja Kajaanissa vuosina 1919–1936.
Karjalainen oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1936–1948 ja 1951–1962 edustaen Oulun läänin eteläistä vaalipiiriä 1936–1939 ja Oulun läänin vaalipiiriä vuodesta 1939 alkaen. Hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Kekkosen III hallituksessa vuosina 1952–1953.
Karjalainen toimi presidentin valitsijamies vuosien 1937, 1940, 1943, 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa ja oli mukana kunnallispolitiikassa Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja Kajaanin kaupunginhallituksen jäsenenä. Hän oli Sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunnan jäsen ja Kainuun sos.dem. piirin puheenjohtaja sekä myös Otanmäki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja ja Rautaruukki Oy:n hallintoneuvoston jäsen.
Edeltäjä: Emil Huunonen |
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1952−1953 |
Seuraaja: Eero Mäkinen |