Isak Penttala

Nykymaailmassa Isak Penttala:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Isak Penttala on kiinnittänyt kaikkien huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksesta populaarikulttuuriin, ja se on herättänyt keskustelua, pohdintaa ja analyyseja. Isak Penttala on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan, ja sen historia ulottuu vuosisatojen taakse, ja sen vaikutus on edelleen käsinkosketeltava. Tässä artikkelissa tutkimme Isak Penttala:n eri puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja sen merkitystä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Isak Penttala
Isak Penttala vuonna 1925.
Isak Penttala vuonna 1925.
Kansanedustaja
4.3.1927–20.7.1951
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Vaasan eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt8. helmikuuta 1883
Isokyrö
Kuollut28. helmikuuta 1955 (72 vuotta)
Seinäjoki
Ammatti toimittaja, piirisihteeri

Isak Penttala (8. helmikuuta 1883 Isokyrö – 28. helmikuuta 1955 Seinäjoki) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1927–1951.[1] Kommunismia vastustanut Penttala kuului puolueensa tannerilaisiin oikeistososialidemokraatteihin.[2][3] Hän on yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimpia kansanedustajia istuttuaan yhteensä 29 valtiopäivät.[4]

Elämä

Nuoruus

Isokyrön Palonkylässä syntyneen Isak Penttalan vanhemmat olivat torppari Juho Penttala (1846-1912) ja Ylistarosta kotoisin ollut Maria Holkko (1847-1923). Hän kävi kansakoulun ja työskenteli kotonaan maatöissä. 19-vuotiaana Penttala lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, jossa hän oli muun muassa teollisuustöissä ja kaivosmiehenä. Vuonna 1906 Penttala liittyi Amerikan Suomalaiseen Sosialistijärjestöön. Hän toimi Montanassa Red Lodgen osaston puheenjohtajana sekä järjestön julkaiseman Toveri-lehden kiertävänä asiamiehenä Luoteis-Tyynenmeren alueella.[1][5][6] Penttala kirjoitti myös itse amerikansuomalaisiin työväenlehtiin.[7] Hän kehitti sosialistista tietoisuuttaan aluksi itseopiskelulla ja vuosina 1911–1912 Duluthissa toimineessa Työväen Opistossa.[8]

Paluu Suomeen

Penttala palasi kotimaahan isänsä kuoltua vuonna 1912. Hän jatkoi synnyintorppansa viljelyä ja liittyi Isonkyrön työväenyhdistykseen.[5] Lokakuussa 1912 Penttala valittiin sosialidemokraattien Vaasan läänin pohjoisen vaalipiirin kiertäväksi puhujaksi.[9] Sosialidemokraattisen puolueopiston kurssin suoritettuaan hän työskenteli pohjoisen vaalipiirin järjestäjänä 1914-1916 ja Etelä-Pohjanmaan piirisihteerinä 1916-1917.[1][10] Vaasaan muuttanut Penttala oli ensimmäisen kerran ehdolla lokakuun 1917 eduskuntavaaleissa.[11] Yleislakon aikana hän luki kansanjoukoille lakon lopettamisjulistuksen, mutta kiisti osallistuneensa kaupungissa puhjenneisiin levottomuuksiin.[5] Viikkoa ennen sisällissotaa pidetyssä SDP:n puolueneuvoston kokouksessa Penttala sanoi Etelä-Pohjanmaan työväestön vaativan yhteiskunnallisia uudistuksia todeten kuitenkin, ettei se vahvasti aseistautuneiden suojeluskuntien pelossa lähde vallankumoukseen.[12][13] Sodan käynnistyttyä Penttala pidätettiin helmikuun lopussa ja toimitettiin Vaasan lääninvankilaan. Hänelle vaadittiin rangaistusta kiihotuksesta kapinaan Vapaassa Sanassa julkaistun kirjoituksen johdosta. Penttala vapautettiin marraskuussa, kun valtiorikosoikeus hylkäsi syytteen toteennäyttämättömänä.[5]

Päätoimittajana ja kansanedustajana

”Kaikki mikä on taantumuksellista, se löytää Penttalassa varman, vankkumattoman aseenkantajan. niin oikealla hän on, että lienee vaikea erottaa hänen kantaansa kokoomuslaisten kannasta. Sitä miestä on varottava.”
—Kommunistinen Työn Ääni luonnehti Penttalaa vuoden 1929 eduskuntavaalien alla.[14]

Vapauduttuaan Penttala osallistui joulukuussa 1918 pidettyyn SDP:n ylimääräiseen puoluekokoukseen.[15] Vuonna 1919 hän työskenteli Vapaan Sanan jatkajaksi perustetun Työläisen päätoimittajana Vaasassa. Sosialidemokraattien vasemmistosiipi syytti lehteä porvarilliseksi ja lopulta Penttala savustettiin päätoimittajan pallilta.[16][17] Tehtävänsä jätettyään hän ryhtyi viljelemään Isonkyrön Orismalasta hankkimaansa maatilaa. Penttala työskenteli myös Kansan Lehden toimittajana Tampereella 1920, Raivaajan päätoimittajana Vaasassa 1921, Vapauden toimittajana Mikkelissä 1924 ja uudelleen Raivaajan päätoimittajana 1924–1926, kunnes hänet valittiin jälleen sosialidemokraattien piirisihteeriksi.[1][8]

Penttala nousi eduskuntaan varasijalta Kaarlo Saaren kuoltua maaliskuussa 1927. Kansanedustajan tehtäviensä ohessa hän oli Vaasassa ilmestyneen Pohjanmaan Kansan ensimmäinen päätoimittaja 1931.[1] Samana vuonna Penttala muutti perheineen Seinäjoelle.[18] Sosialidemokraattien oikeaa laitaa edustanut Penttala oli usein kommunistilehdistön hampaissa. Esimerkiksi STPV:n äänenkannattaja Työn Ääni vertasi Penttalaa kokoomuslaisiin ja väitti hänen pettäneen köyhät työläiset.[14][19] Penttala toimi presidentin valitsijamiehenä vuosina 1931, 1937, 1940 ja 1943. Hän oli myös Isonkyrön kunnanvaltuuston ja Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsen.[1] Lisäksi Penttala vaikutti muun muassa Suomen Sosialidemokraattisessa Raittiusliitossa ja kuului Suomi-Seuran hallitukseen.[20][21]

Perhe

Isak Penttalan puoliso oli Sanna Heikkilä, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1918.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Isak Penttala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.10.2009.
  2. ↑ Valhe porvarilehtien aseena. Uusi Aika, 26.8.1930, nro 96, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2024.
  3. ↑ Då riksdagen senast satt. Folktidningen, 17.1.1946, nro 7, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2024. (ruotsiksi)
  4. ↑ Pitkäaikaisimmat kansanedustajat 1907– 22.12.2024. Eduskunta. Viitattu 23.12.2024.
  5. ↑ a b c d Valtiorikosoikeuden akti 13/447 – Piirisihteeri Isak Penttala, Vaasa Valtiorikosoikeuksien aktit. 29.11.1918. Digihakemisto. Viitattu 20.12.2024.
  6. ↑ Red Lodgen Suom. sos. osasto kokouksessaan 9 p. joulukuuta. Raivaaja, 16.12.1909, nro 142, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  7. ↑ Isak Penttala 50-vuotias. Työn Voima, 8.2.1933, nro 32, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  8. ↑ a b Isak Penttala 50-vuotias. Kansan Lehti, 8.2.1933, nro 32, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  9. ↑ Piirin puhujat. Sorretun Voima, 25.10.1912, nro 120, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  10. ↑ Kertomus Vaasan l. eteläisen vaalipiirin sosialidemokratisen piiritoimikunnan toiminnasta . Vapaa Sana, 17.03.1916, nro 32, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  11. ↑ Kuulutus. Ilkka, 20.10.1917, nro 119, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  12. ↑ Rousu, Pekka: Sodan vastustajien valinnat : vertaileva tutkimus neljän pohjalaistaustaisen sosialidemokraatin päätöksestä osallistua vuoden 1918 vallankumoukseen, s. 81. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2019. Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. ↑ Salkola, Marja-Leena: Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917–18 ennen kansalaissotaa 2, s. 307. Helsinki: Opetusministeriö, 1985. ISBN 951-859-740-5
  14. ↑ a b ”Sivusta seurannut”: Edustajien esittelyä. Työn Ääni, 28.6.1929, nro 72, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  15. ↑ Pöytäkirja Suomen Sos.-Dem. Puolueen ylimääräisestä puoluekokouksesta Helsingissä 27–29 p:nä jouluk 1918, s. 7. Kotka: Kymenlaakson Työväen Kirjapaino, 1920. Marxists Internet Archive (PDF).
  16. ↑ Routavaara, Akseli: Suomen sanomalehdistö 1771–1932 : bibliografinen esitys, s. 82. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1935. Kansalliskirjasto.
  17. ↑ Vaasan Satama a. o. kokouksessa. Vapaa Sana, 28.9.1920, nro 188, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  18. ↑ Kirkollisia tietoja. Kyrönmaa, 9.1.1931, nro 3, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  19. ↑ ”Pienviljelijä”: Jalasjärveltä. Työn Ääni, 26.6.1929, nro 71, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2024.
  20. ↑ Isak Penttala 50-vuotias. Raitis kansa, 1933, nro 2, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2024.
  21. ↑ Suomi-Seura’s årsmöte. Hufvudstadsbladet, 29.4.1941, nro 114, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2024. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

Vaasan läänin eteläisen vaalipiirin kansanedustajat
SDP:n kansanedustajat