Emanuel Pohjaväre

Tässä artikkelissa tutkimme Emanuel Pohjaväre:n vaikutusta nyky-yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Emanuel Pohjaväre on synnyttänyt syvää keskustelua ja pohdintaa sen merkityksestä ja seurauksista ammatillisesta vaikutuksestaan ​​henkilökohtaiseen merkitykseen. Vuosien varrella Emanuel Pohjaväre:stä on tullut kiinnostava aihe ei vain asiantuntijoille ja tutkijoille, vaan myös suurelle yleisölle. Kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Emanuel Pohjaväre:n merkityksen jokapäiväisessä elämässämme ja tarkastelemaan tarkasti, kuinka se muokkaa nykymaailmaamme.

Emanuel Pohjaväre
Emanuel Pohjaväre vuonna 1907.
Emanuel Pohjaväre vuonna 1907.
Kansanedustaja
22.5.1907–31.5.1909
1.2.1911–25.9.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Vaasan itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt29. huhtikuuta 1875
Teisko
Kuollut31. joulukuuta 1949 (74 vuotta)
Petroskoi
Ammatti leipuri

Emanuel Pohjaväre (vuoteen 1906 Helin,[1] 29. huhtikuuta 1875 Teisko – 31. joulukuuta 1949 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1909 ja 1911–1918.[2] Sisällissodan aikana Pohjanväre työskenteli punaisten hallinnossa ja pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle.

Elämä

Emanuel Pohjaväreen vanhemmat olivat Ruovedellä syntyneet torppari Franz Herman Helin (1831-1901) ja Amanda Ala-Ruhala (1835-1884).[3] Pohjaväre työskenteli jo lapsesta renkinä ja oli myöhemmin leipurinoppilaana Tampereella ja Helsingissä. Vuonna 1897 hän perusti leipuriliikkeen ja sekatavarakaupan Ruoveden Muroleeseen. Yrityksen ajauduttua konkurssiin 1902 Pohjaväre muutti Ähtäriin ja avasi leipomon Inhan tehtaille.[4] Vuodesta 1908 lähtien hän piti leipuriliikettä Mäntän Koskelassa.

Pohjaväre toimi leipurintyönsä ohessa sosialidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana. Hän oli myös Inhan ja Mäntän työväenyhdistysten puheenjohtajana. Vuonna 1907 Pohjaväre valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Kahden vaalikauden jälkeen Pohjaväre palasi leipurin ammattiin, mutta valittiin eduskuntaan jälleen 1911.[4]

Sisällissodan aikana Pohjaväre toimi kansanvaltuuskunnan sisäasianosaston kamreerin apulaisena.[5] Sodan loppuvaiheessa Pohjanväre pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän aluksi toimi luennoitsijana ja opettajana Kontupohjassa. Pohjaväre asettui myöhemmin Petroskoihin, jossa hän kirjoitti myös Punainen Karjala -lehteen. Neuvostoliitosta saadun tiedon mukaan Pohjaväre kuoli Petroskoissa 78-vuotiaana joulukuussa 1949.[4] Suomessa hänet julistettiin kuolleeksi vuonna 1962.[2]

Perhe

Emanuel Pohjaväreen puoliso oli Ruovedellä syntynyt Lydia Emilia Ala-Pohja (s. 1878), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1900.[2] Pohjaväreen paettua Venäjälle Lydia jäi lasten kanssa Suomeen. Lydia Pohjaväre oli mukana sosialidemokraattisen naisliiton toiminnassa ja vaikutti pitkään Mäntän kunnalliselämässä eri luottamustehtävissä.[6]

Lähteet

  1. ↑ Nimenmuuttoja. Suomalainen Wirallinen Lehti, 12.5.1906, nro 109, s. 50. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.10.2022.
  2. ↑ a b c Emanuel Pohjaväre Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.6.2007.
  3. ↑ Mäihäniemi, Reijo: Alexander Hillebrandt : karoliinien sukua Kurun Hainarista, s. 161. Helsinki: Books on Demand, 2022. ISBN 978-952-80652-0-3
  4. ↑ a b c Riukulehto Sulevi: Leipurimestari ja maailmanparantaja: Kansanedustaja Emanuel Pohjaväre 1875–1949. Ympyriäinen XII : Ähtäri-seuran perinnelehti, 2000, s. 43–45. ISSN 0785-2096 Viitattu 8.5.2007.
  5. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 182. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
  6. ↑ 50 vuotta. Kuorevesi-Mänttä-Vilppula, 28.6.1928, nro 26, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.10.2022.
Sosialidemokraattien kansanedustajat