J. A. Maunu

Aihe J. A. Maunu on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime aikoina. Tekniikan kehittymisen ja yhteiskunnan muutosten myötä J. A. Maunu:stä on tullut keskeinen näkökohta, joka vaikuttaa elämämme eri osa-alueisiin. Henkilökohtaisella, ammatillisella, sosiaalisella ja poliittisella tasolla J. A. Maunu:n merkitys on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme J. A. Maunu:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä. Aihe ei jätä ketään välinpitämättömäksi sen alkuperästä sen kehitykseen, sen seurausten ja mahdollisten seurausten kautta. Lisäksi yritämme valaista mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja, joita voidaan omaksua J. A. Maunu:tä vastaan. Tavoitteena on tarjota globaali ja täydellinen näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä ongelmasta.

Johan Abraham Maunu (17. lokakuuta 1856 Kemijärvi – 19. joulukuuta 1939 Jyväskylä) oli suomalainen kirkkoherra, opettaja, valtiopäivämies, kirjailija ja suomentaja.[1]

Henkilöhistoria

Maunun vanhemmat olivat talollinen Matti Kiviniemi (Maunu) ja Brita Maria Ollila. Maunu oli naimisissa 1889–1931 Helmi Charlotta Kahelinin (1865–1931) kanssa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1879 ja suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1881. Maunu vihittiin papiksi 1882. Hän valmistui vielä filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1887 sekä teologian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1907.[1]

Maunu toimi Tampereen reaalilyseon uskonnon ja ruotsin kielen lehtorina 1891–1906 sekä Tampereen yleisen sairashuoneen saarnaajana 1897–1907 ja sen jälkeen hän oli Kivennavan kirkkoherrana vuodesta 1906 alkaen. Hän sai rovastin arvon 1909. Maunu osallistui pappissäädyn edustajana valtiopäiville 1904 ja 1905. Hän toimi myös lääninrovastina ja vuosina 1914–1920 Savonlinnan tuomiokapitulin asessorina.[1]

Teoksia

  • Valkeudessa vaeltaminen ja Moseksen usko : kaksi saarnaa. Keski-Suomen kirjapaino, Jyväskylä 1889
  • Lars Levi Laestadius : elämäkerrallinen kuvaus. Kivekäs, Oulu 1891. E-kirja Gutenberg-projektissa.
  • Kirkollisesta diakonaatista eli seurakunnanpalvelustoimesta : esitelmä. Majlund ja Lyytisen kirjapaino, Tampere 1897
  • Jaakobin kirje alkukielestä käännetty, johdannolla ja selityksillä varustettu : parhaimpien lähteiden mukaan. Gummerus 1898
  • Mooses ja Jeesus : pyhän raamatun puolustukseksi. Tekijä, Tampere 1899
  • Mietteitä lasten kasvatuksesta ; kirjoitti J. R. Maunu. Wennberg, Tampere 1900
  • Usko ja kärsimys : piirteitä evankelisen kirkon historiasta Espanjassa 16:lla vuosisadalla. Kuopion uusi kirjapaino, Kuopio 1900
  • Kuvauksia Jeesuksen ajan historiasta. WSOY 1902, 2. kok. uud. painos Valistus, Helsinki 1934
  • Uskonnonopetuksesta ja ehdotuksista sen uudistamiseen Saksassa. Tekijä, Tampere 1904
  • Jeesus ja pakanalähetys, teologian väitöskirja. WSOY 1905
  • Kivennavan kirkko 11/7 1812 - 11/7 1912 : satavuotismuisto. Tekijä, Jyväskylä 1912 (Kirjan digitoitu versio DigiCarelicassa)
  • Paavali pakanalähetyssaarnaajana : lisiä alkukristillisyyden tuntemiseen : synodaalikirjoitus Savonlinnan hiippakunnan pappeinkokoukseen v. 1917. Sortavala 1917
  • Kertomus Kivennavan seurakunnasta, annettu 26 ja 27 päivänä heinäkuuta 1930 pidettävään piispantarkastukseen. Kivennavan seurakunta, Jyväskylä 1930

Suomennoksia

  • Julius Immanuel Bergh : Kenessä on pyhä henki? : esitelmä. Gummerus 1889
  • Carl Alfred Cornelius : Kirkkohistorian oppikirja ; kahdennestatoista pain. suom. J. A. Maunu. WSOY 1891, 2. painos 1895, 4. painos 1904
  • Herman Råbergh : Kansankirkko ja siitä eriävä liike : synodaalikirjoitus Porvoon hiippakunta-kokousta varten 1892. K. J. Gummerus, Jyväskylä 1893
  • Martin von Nathusius : Pyhän raamatun inspiratsiooni ja historiallinen kritiikki. Uskonnollisia ajankysymyksiä 7. WSOY 1907

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

  • Kalevi Toiviainen : Kaiken keskellä yksin : J. A. Maunu koulumiehenä, tutkijana ja Kivennavan kirkkoherrana. Kivennapaseuran tutkimuksia n:o 1. Kivennapa-seura, Onttola 2012

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c Maunu, Johan Abraham Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. Viitattu 10.1.2021.
Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet