Nykymaailmassa José Echegaray y Eizaguirre on aihe, josta on tullut erittäin ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa. Tekniikan kehittymisen ja jatkuvan kommunikointitavan muuttumisen myötä José Echegaray y Eizaguirre:stä on tullut monien kiinnostava kohde. Olipa kyse sosiaalisten verkostojen, television tai muiden viestintävälineiden kautta, José Echegaray y Eizaguirre on onnistunut kiinnittämään laajan väestön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme José Echegaray y Eizaguirre:n eri puolia ja sen vaikutuksia elämäämme sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen. José Echegaray y Eizaguirre on ilmiö, jota emme voi sivuuttaa sen vaikutuksesta politiikkaan ja talouteen, rooliinsa populaarikulttuurissa.
José Echegaray y Eizaguirre | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. huhtikuuta 1832 |
Kuollut | 14. syyskuuta 1916 (84 vuotta) |
Ammatti | matemaatikko, poliitikko, näytelmäkirjailija |
Kirjailija | |
![]() Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
José Echegaray y Eizaguirre (19. huhtikuuta 1832 – 14. syyskuuta 1916) oli espanjalainen matemaatikko, valtiomies ja näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1904.[1] Hän aloitti työuransa matematiikan professorina. Vuonna 1868 hän astui valtion palvelukseen ja nousi jopa talousministeriksi. Kirjallinen tuotanto alkoi myöhään, ensimmäinen näytelmä Shekkivihko ilmestyi 1874 Echegarayn ollessa 42-vuotias.[2] Sen jälkeen hän kuitenkin julkaisi näytelmän tai kaksi joka vuosi. Noin puolet noin kuudestakymmenestä näytelmästä on kirjoitettu runomuodossa, ja niillä on melodramaattisia nimiä kuten La esposa del vengador (1874, 'Kostajan vaimo'), En puño de la espada (1875, 'Miekan terällä'), En el Seno de la muerte (1879,' Kuoleman povella'), La muerte en los labios (1880, 'Kuoleman maku') ja O locura ó santidad (1877, Mielipuoli vai pyhimys).[3]