Marjo Matikainen-Kallström

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Marjo Matikainen-Kallström:n kiehtovaan maailmaan. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan asti Marjo Matikainen-Kallström on ollut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Vuosien varrella Marjo Matikainen-Kallström on kehittynyt ja sopeutunut sosiaalisiin, teknologisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Tässä artikkelissa tutkimme Marjo Matikainen-Kallström:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai globaalilla tasolla, Marjo Matikainen-Kallström on jättänyt jälkensä maailmaamme monin tavoin, ja hänen tärkeydensä ja ulottuvuutensa ymmärtäminen on välttämätöntä. Liity kanssamme tälle Marjo Matikainen-Kallström:n löytö- ja pohdiskelumatkalle.

Marjo Matikainen
Henkilötiedot
Koko nimi Marjo Matikainen-Kallström
Syntynyt3. helmikuuta 1965
Lohja
Uran tiedot
Seura EHS
Laji maastohiihto
Maailmancup
Kaudet 1984–1989
Voitot 8[1]
Palkintokorokkeella 16[1]

Tietolaatikko päivitetty 6.3.2019

Mitalit
Maa: Suomi
Naisten hiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Calgary 1988 5 km (p)
Pronssia Pronssia Sarajevo 1984 4×5 km viesti
Pronssia Pronssia Calgary 1988 4×5 km viesti
Pronssia Pronssia Calgary 1988 10 km (p)
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oberstdorf 1987 5 km (p)
Kultaa Kultaa Lahti 1989 15 km (p)
Kultaa Kultaa Lahti 1989 4×5 km viesti
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 1987 10 km (p)
Hopeaa Hopeaa Lahti 1989 10 km (v)
Pronssia Pronssia Lahti 1989 10 km (p)
Pronssia Pronssia Lahti 1989 30 km (v)

Marjo Tuulevi Matikainen-Kallström (o.s. Matikainen, s. 3. helmikuuta 1965 Lohja)[2] on suomalainen kilpailu-uransa lopettanut hiihtäjä ja moninkertainen arvokisavoittaja. Hän toimi europarlamentaarikkona, kokoomuksen kansanedustajana ja Espoon kaupunginvaltuutettuna. Hän oli puolueensa varapuheenjohtaja kesäkuuhun 2006 asti.

Urheilu-ura

Matikainen oli 1982 nuorten MM-kisoissa Suomen viestipronssia voittaneessa joukkueessa. Seuraavana vuonna hän voitti nuorten MM-kisoissa viestikultaa. Matikainen voitti ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa vuonna 1984. Samana vuonna hän oli Sarajevon olympialaisissa viidellä kilometrillä 22. ja oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti olympiapronssia. Seefeldin MM-kisoissa 1985 Matikainen sijoittui viidellä kilometrillä 11:nneksi ja viestissä neljänneksi. Seuraavana vuonna hän voitti hiihdon maailmancupin ja vuoden lopuksi hänet valittiin Suomen vuoden urheilijaksi.[3]

Matikainen voitti Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 kultaa viidellä kilometrillä ja hopeaa kymmenellä kilometrillä. Hän hiihti neljänneksi 20 kilometrin kilpailussa. Hän uusi maailmancupin ja Suomen vuoden urheilija -voittonsa. Seuraavana vuonna Calgaryn olympialaisissa Matikainen voitti olympiakultaa viiden kilometrin kilpailussa. Kymmenen kilometrin henkilökohtaisella matkalla ja viestissä hän saavutti olympiapronssia. Hän voitti myös kauden maailmancupin. Lahden MM-kisoissa 1989 Matikainen voitti MM-kultaa 15 kilometrin perinteisen tyylin hiihdossa ja MM-hopeaa kymmenen kilometrin vapaan tyylin kisassa. Kisojen kymmenen kilometrin perinteisen ja 30 kilometrin vapaan tyylin kilpailuista hän voitti molemmista MM-pronssia. Lisäksi hän oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti MM-kultaa. Hänet valittiin vuoden lopuksi Suomen vuoden urheilijaksi.[3]

Juniori-ikäisenä Matikainen juoksi nuorten SM-tasolla 800 metriä ja osallistui maastokisoihin. Hänen ennätyksensä 800 metrillä on 2.16,42 vuodelta 1986. Yleisurheilussa Matikaisen seura oli Espoon Tapiot.[4]

Saavutukset

Matikainen voitti hiihdossa 11 arvokisamitalia. Henkilökohtaisilla matkoilla hän voitti kolme kultaa: viiden kilometrin perinteisellä hiihtotavalla Obertsdorfin MM-kisoissa 1987 ja Calgaryn olympialaisissa 1988 sekä 15 kilometrin perinteisessä hiihdossa Lahden MM-kisoissa 1989. Matikainen voitti hiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun vuosina 1986–1988.

Matikainen valittiin Vuoden urheilijaksi 1986, 1987 ja 1989.[5] Hänet valittiin neljä kertaa 1986–1989 pääkaupunkiseudun parhaaksi urheilijaksi.[3] Hän lopetti huippuhiihdon 24-vuotiaana keväällä 1989.[6]

Doping-epäilyt

Huhtikuussa 2008 Nelosen uutiset kertoi, että Matikaisen pöydällä oli ollut EPO-hormonipullo hiihtomaajoukkueen leirillä vuonna 1988. Nelosen tiedot perustuvat kahden maajoukkueen jäsenen (Erja Kuivalainen ja Jaana Savolainen)[7] valaehtoisiin lausuntoihin. Matikainen-Kallström kiisti olleensa koskaan uransa aikana tekemisissä EPO-hormonin tai muiden kiellettyjen aineiden kanssa.[6] EPO on ollut Kansainvälisen olympiakomitean kiellettyjen aineiden listalla vuodesta 1990.[8]

Kesäkuussa 2008 myös Suomen maastohiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö väitti Matikaisen käyttäneen dopingia hiihtomenestyksen saavuttamiseen.[9] Matikainen-Kallströmistä tehtiin tietojen perusteella rikosilmoitus, mutta syyttäjä ei löytänyt väitteille näyttöä.[7]

Työura ja politiikka

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Uusimaa 10 807 valittiin [10]
2007 6 249 valittiin
2011 3 360 valittiin
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2004 Espoo 2 457 valittiin [10]
2008 2 536 valittiin
Europarlamenttivaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1996 Suomi 77 120 valittiin [11]
1999 107 444 valittiin [12]

Urheilu-uransa jälkeen Matikainen-Kallström valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1992. Hän on työskennellyt Imatra Steelillä (1989–1990), Neste Oy:ssä (1992), IVO International Oy:ssä (1992–1995) ja ennen siirtymistään politiikkaan Posiva Oy:ssä (1996).[2]

Vuoden 1996 europarlamenttivaaleissa Matikainen-Kallström valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kokoomuksen listalta. Hän sai puolueessaan Kirsi Pihan (147 066 ääntä) jälkeen eniten ääniä (77 120 ääntä).[11] Matikainen-Kallström uusi paikkansa vuoden 1999 eurovaaleissa kokoomuksen ääniharavana ja maan toiseksi suurimmalla äänimäärällä (107 444 ääntä).[12]

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Matikainen-Kallström valittiin kansanedustajaksi, mutta hän istui europarlamenttikautensa loppuun, ja hänen tilalleen eduskuntaan nousi runsaan vuoden ajaksi Tapani Mäkinen. Matikainen-Kallström palasi eduskuntaan europarlamenttikautensa päätyttyä heinäkuussa 2004. Hänet valittiin jatkokausille vuosien 2007 ja 2011 vaaleissa.[2] Lokakuussa 2014 Matikainen-Kallström ilmoitti, ettei asetu ehdolle enää vuoden 2015 vaaleissa.[13] Hän oli eduskunnassa jäsen talousvaliokunnassa (2007–2015, vuosina 2011–2015 varapuheenjohtaja), suuressa valiokunnassa (2004–2006, 2006–2007), tulevaisuusvaliokunnassa (2004–2006, 2006–2011) ja eduskunnan pankkivaltuustossa (2011–2015).[2]

Matikainen-Kalström toimi Espoon kaupunginvaltuustossa vuosina 2005–2012. Hän on vuodesta 2011 Karjalan Liiton ja Tekniikan Akateemiset TEK:n puheenjohtaja.[2] Hän on myös Neo Industrial -sijoitusyhtiön hallituksen jäsen vuodesta 2015.[14] Jättäydyttyään politiikasta Matikainen-Kallström perusti yrityksen nimeltä HAVU&PER Oy,[15] jonka nimi viittaa hänen tunnettuun huudahdukseensa ”Havuja, perkele!” Oberstdorfin MM-kisoissa 1987[16].

Yksityiselämä

Matikainen-Kallström on ollut vuodesta 1995 naimisissa Arne Matias Kallströmin kanssa. Heillä on kolme lasta.[2]

Arvokisamitalit

Olympialaiset

MM-kisat

  • Oberstdorf 1987 – kulta (5 km p) ja hopea (10 km p)
  • Lahti 1989 – kaksi kultaa (15 km p ja viesti), hopea (10 km v), kaksi pronssia (10 km p ja 30 km v)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Marjo Matikainen-Kallström Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Marjo Matikainen-Kallström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ a b c Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 33. Sporttikustannus, 1990. ISBN 951-8920-10-9
  4. ↑ Marjo Matikainen (maksullinen palvelu / vaatii kirjautumisen) Tilastopaja. Viitattu 14.8.2018.
  5. ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 325. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  6. ↑ a b Nelosen uutisten väite: Marjo Matikaisen pöydällä epoa vuonna 1988 Ilta-Sanomat. 8.4.2008. Helsinki: Sanoma Oy. Viitattu 8.9.2015.
  7. ↑ a b Matikainen-Kallströmin epäily perustui Kyröön ja epo-pulloon Yle Urheilu. 27.10.2010 (päivitetty 5.6.2012). Yleisradio Oy. Viitattu 8.9.2015.
  8. ↑ Erytropoietiini (EPO) ja sen dopingkäytön osoittaminen (PDF) Suomen Antidopingtoimikunta. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.9.2015.
  9. ↑ Kyrö: Sain Vähäsöyringiltä dopingia, Matikainen valehdellut Yle Urheilu. 17.6.2008 (päivitetty 26.4.2012). Viitattu 8.9.2015.
  10. ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
  11. ↑ a b Europarlamenttiin 1996 vaaleissa valitut ehdokkaat 24.10.1996. Oikeusministeriö. Arkistoitu 15.9.2005. Viitattu 3.7.2016.
  12. ↑ a b Europarlamenttivaalit 1999: Valitut europarlamentaarikot Tilastokeskus. Viitattu 3.7.2016.
  13. ↑ Ahtokivi, Ilkka: Marjo Matikainen-Kallström ei asetu ehdolle eduskuntavaaleissa Verkkouutiset. 20.10.2014. Kansalliskustannus Oy. Viitattu 8.9.2015.
  14. ↑ Hallituksen jäsenet Neo Industrial. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 8.9.2015.
  15. ↑ Karisto, Ilkka: Mihin on kadonnut Marjo Matikainen-Kallström? Helsingin Sanomat. 5.9.2015. Sanoma Media Finland. Viitattu 8.9.2015.
  16. ↑ Lindfors, Jukka: Havuja… perkele! Yle Elävä arkisto. 29.1.2008 (päivitetty 3.2.2016). Viitattu 8.9.2015.

Aiheesta muualla

Naisten viiden kilometrin hiihdon olympiavoittajat

1964: Klavdija Bojarskih | 1968: Toini Gustafsson | 1972: Galina Kulakova | 1976: Helena Takalo | 1980: Raisa Smetanina | 1984: Marja-Liisa Hämäläinen | 1988: Marjo Matikainen | 1992: Marjut Lukkarinen | 1994: Ljubov Jegorova | 1998: Larisa Lazutina

Euroopan kansanpuolueen eurokansanedustajat Suomesta

Sari Essayah (2009–2014) | Raimo Ilaskivi (1996–1999) | Ville Itälä (2004–2012) | Riitta Jouppila (1995–1996) | Piia-Noora Kauppi (1999–2009) | Eija-Riitta Korhola (1999–2014) | Ritva Laurila (1995–1996) | Marjo Matikainen-Kallström (1996–2004) | Jyrki Otila (1996–1999) | Sirpa Pietikäinen (2008–) | Kirsi Piha (1996–1999) | Pirjo Rusanen (1995–1996) | Petri Sarvamaa (2012–) | Eva-Riitta Siitonen (2009) | Alexander Stubb (2004–2008) | Ilkka Suominen (1999–2004) | Kyösti Toivonen (1995–1996) | Ari Vatanen (1999–2004) | Henna Virkkunen (2014–)