Pertti Salolainen
Pertti Edvard Salolainen (s. 19. lokakuuta 1940 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana (1970–1996, 2007–2019) ja puheenjohtajana (1991–1994) sekä ministerinä (1987–1995).
Salolainen työskenteli ennen kansanedustajan uraansa Yleisradiossa toimittajana ja tuottajana vuosina 1962–1969. Vuosina 1996–2004 hän oli Suomen suurlähettiläs Lontoossa.
Elämä ja ura
Salolainen syntyi 19. lokakuuta 1940 Helsingissä välirauhan aikana ylikonstaapeli Edvard Salolaisen ja liikkeenharjoittaja Ella Salolaisen (o.s. Lundqvist) perheeseen. Hän valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1965 ja kauppatieteiden maisteriksi 1969.
Salolainen aloitti uransa Yleisradion tv-uutisten lukijana ja toimittajana 1962–1965. Hän oli Ylen taloudellisten ohjelmien tuottaja 1965–1966, BBC World Servicen suomenkielisen toimituksen toimittaja Lontoossa 1966 ja Ylen Lontoon-kirjeenvaihtaja 1966–1969.
Politiikka
Kansanedustaja Pertti Salolainen (1975)
Salolainen valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Eduskunnassa hän toimi muun muassa sosiaalivaliokunnan varapuheenjohtajana (1970–1975) ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana (1979–1987). Salolainen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1972–1984.
Salolainen toimi Holkerin hallituksen ministerinä ulkosiainministeriössä sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri) vuosina 1987–1991. Hän sai kyseenalaista julkisuutta 1989 olemalla Kiinan ensimmäinen länsimainen valtiovieras Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Päätös matkasta tehtiin hallituksessa ja sillä oli tasavallan presidentti Mauno Koiviston hyväksyntä.
Salolainen jatkoi ulkomaankauppaministerinä Ahon hallituksessa toimien myös pääministerin sijaisena 1991–1995. 1990-luvun alussa hän vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista. Salolainen oli ETA-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja 1990–1993 ja Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja ja neuvottelevana ministeri 1993–1995. Salolainen on kertonut myöhemmin häneen ja muihin silloisen hallituksen ministereihin kohdistuneista tappouhkauksista Suomen neuvotellessa EU-jäsenyydestä. Hän on kertonut joutuneensa tuolloin Suojelupoliisin suojelukseen, koska uhkauksia pidettiin vakavina.
Vuonna 1991 Salolainen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi Ilkka Suomisen seuraajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1994, jolloin häntä seurasi Sauli Niinistö. Salolainen jätti eduskunnan lokakuussa 1996 siirryttyään Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2004. Hänen tilalle eduskuntaan nousi Pirjo-Riitta Antvuori.
Paluu eduskuntaan
Eduskuntavaaleissa 2007 Salolainen asettui kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen toivomuksesta puolueen ehdokkaaksi Helsingissä, vaikka oli ehtinyt jo kieltäytyä ehdokkuudesta. Hän palasi eduskuntaan kokoomuksen Helsingin ehdokkaista neljänneksi suurimmalla äänimäärällä (8 621 ääntä). Aiemmissa vaaleissaan Salolainen oli ollut suurimpia ääniharavia. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Salolainen valittiin jatkokaudelle 6 205 äänellä.
Salolainen on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 2007–2011 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2011. Simon Wiesenthal -keskus vaati joulukuussa 2012 Salolaisen erottamista ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä, kun Salolainen oli Ylen Aamu-tv:n keskustelussa esittänyt, ettei Yhdysvallat voi ottaa näkyvämpää roolia Lähi-idän rauhanneuvotteluissa maan vaikutusvaltaisen juutalaisvähemmistön vuoksi. Järjestön mukaan Salolainen toisti ”antisemitististä uutisankkaa juutalaisten salakerhoista”. Salolainen itse piti väitettään puhtaasti ulkopoliittisena analyysinä ja totesi, ettei hänellä ole mitään tekemistä antisemitismin kanssa. Hän oli eduskunnan ikäpuhemies vuodesta 2015 lähtien ja ilmoitti vaalikauden 2015–2019 jäävän hänen viimeisekseen.
Tunnustuksia
Salolainen on ollut pitkään mukana WWF:n toiminnassa. Hän toimi WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvostossa ja rahaston varapuheenjohtajana 1972–1989 sekä myöhemmin puheenjohtajana 2006–2009. Salolainen on myös rahaston kunniaperustaja vuodelta 1972. Hän on muun muassa puolustanut Suomen vanhojen metsien suojelua ”ennen kuin biotalous tuhoaa loputkin”.
Lontoon City myönsi Salolaiselle vapaakansalaisen arvon 1998. Suomessa hän sai ministerin arvonimen vuonna 2004. Salolaiselle on myönnetty myös Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi 1994 ja Suomen Luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki.
Salolainen sai vuonna 2017 kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin kunnianosoituksen Commander of the Order of the British Empire, CBE. Arvonimi myönnettiin Salolaiselle tunnustuksena hänen työstään Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten suhteiden hyväksi.
Ritarikunnat
Yksityiselämä
Salolaisen puoliso oli vuodesta 1964 laboratorionhoitaja Anja Salolainen (o.s. Sonninen), joka sairastui luusyöpään vuonna 2000 ja kuoli helmikuussa 2005. Heille syntyi kaksi lasta. Salolainen on sotilasarvoltaan majuri (2000). Sittemmin Salolainen on seurustellut Niina Kosken kanssa ja he kihlautuivat itsenäisyyspäivänä 2018.
Salolaisen harrastuksia ovat muun muassa luonto, valokuvaus, uinti ja tennis.
Vaalimenestys
Eduskuntavaalit
|
Vuosi
|
Vaalipiiri
|
Äänet
|
Tulos
|
1970
|
Helsinki
|
19 641
|
Valittu
|
1972
|
Helsinki
|
12 402
|
Valittu
|
1975
|
Helsinki
|
17 977
|
Valittu
|
1979
|
Helsinki
|
26 562
|
Valittu
|
1983
|
Helsinki
|
20 202
|
Valittu
|
1987
|
Helsinki
|
18 324
|
Valittu
|
1991
|
Helsinki
|
18 515
|
Valittu
|
1995
|
Helsinki
|
16 002
|
Valittu
|
2007
|
Helsinki
|
8 621
|
Valittu
|
2011
|
Helsinki
|
6 205
|
Valittu
|
2015
|
Helsinki
|
4 502
|
Valittu
|
Lähteet
- ↑ a b c d e Ministerin tiedot: Salolainen, Pertti Edvard Valtioneuvosto. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 10.4.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Pertti Salolainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Konttinen, Jussi: Körtti, juutalainen, muslimi – HS selvitti kansanedustajien uskonnolliset vakaumukset Helsingin Sanomat. 17.5.2015. Arkistoitu 17.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Vares & Vesikansa: Kokoomusbiografia – Salolainen, Pertti Porvarillisen Työn Arkisto. 5.12.2008. Viitattu 13.3.2019.
- ↑ Suokas, Janne: Suomi ja Kiina – 60 vuotta kumppanuutta gbtimes.com. 25.10.2010. GBTimes. Arkistoitu 22.4.2016. Viitattu 14.3.2019.
- ↑ Liukkonen, Mauri: Pallo omassa nilkassa Savon Sanomat. 8.6.2014. Viitattu 26.6.2014.
- ↑ a b Tanner, Matti: EU-jäsenyydestä neuvotellut Salolainen: Sain tappouhkauksia Iltalehti.fi. 11.1.2011. Arkistoitu 18.8.2014. Viitattu 14.3.2019.
- ↑ a b Pertti Salolainen on Kokoomuksen konkari Perttisalolainen.fi. 2019. Viitattu 13.3.2019.
- ↑ Salolainen ja Louekoski nimitetään perjantaina
- ↑ Anttila, Timo J.: Pertti Salolainen sittenkin vaaleihin Iltasanomat.fi. 26.1.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 26.1.2007.
- ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
- ↑ Kotkavuori, Jouni: Kuningas Sauli & Hertta kuningatar Tilastokeskus, Tietoaika, 14.3.2003. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ Eduskuntavaalit 17.4.20011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
- ↑ Nuutinen, Anna: Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista Ilta-Sanomat. 1.12.2012. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 25.6.2014.
- ↑ Pertti Salolainen Kanavassa: Näin minusta tekaistiin natsi Suomen Kuvalehti. 26.4.2013. Viitattu 13.3.2019.
- ↑ Eduskunnan jättävä Pertti Salolainen hymähtää kepulaisten valituksille: ”He eivät tiedä mitään sylkykuppina olemisesta” Ilta-Sanomat. 4.9.2018. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Eduskunnan jättävät konkarit ryöpyttävät politiikan pinnallistumista: ”Politiikkaa hoidetaan solvauksilla”, ”pentujen tarha”, ”väärin ymmärtäminen nyppii” iltalehti.fi. Viitattu 5.9.2018.
- ↑ a b Curriculum perttisalolainen.fi. 2008. Pertti Salolainen. Viitattu 25.6.2014.
- ↑ Maria ohjala: Kokoomuksen Pertti Salolainen: "Vanhat luonnonmetsät suojeltava ennen biotalouden iskua" Maaseudun tulevaisuus. 20.10.2017. Viitattu 21.10.2017.
- ↑ Pertti Salolaiselle Britannian korkea arvonimi Verkkouutiset. Viitattu 12.3.2019.
- ↑ Pertti Salolainen suree vaimonsa kuolemaa Ilta-Sanomat. 18.2.2005. Viitattu 13.3.2019.
- ↑ Nieminen, Arja: Pertti Salolainen puhuu vaimonsa tuskaisesta kuolemasta Iltalehti. 17.3.2012. Viitattu 25.6.2014.
- ↑ Mitä ole oppinut: Pertti Salolainen Apu. 23.5.2014. Viitattu 14.3.2019.
- ↑ Tainola, Rita: Kihlaparina Linnaan! 38 vuotta kansanedustajana toiminut Pertti Salolainen vaihtoi sormuksia rakkaansa kanssa Ilta-Sanomat. 6.12.2018. Viitattu 11.3.2019.
- ↑ Wirtavuori, Sanna: Pitkään leskenä ollut Pertti Salolainen löysi uuden onnen ja kihlautui: ”Suhteen alkuvaiheessa olin vähän mustasukkainen” Anna. 21.2.2019. Viitattu 11.3.2019.
Aiheesta muualla
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1975–1979 |
---|
| Eduskuntaryhmä (35) |
|
---|
|
- ↑ Kullervo Rainio erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1978 ja liittyi Perustuslaillisen kansanpuolueen eduskuntaryhmään
|
|
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1979–1983 |
---|
| Eduskuntaryhmä (47) |
|
---|
|
- ↑ Eeva Kuuskoski erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1980 ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään.
- ↑ a b Irma Rihtniemi-Koski kuoli kesken vaalikauden 6. tammikuuta 1981.
|
|
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1991–1995 |
---|
| Eduskuntaryhmä (40) |
|
---|
|
- ↑ a b Mauri Miettinen siirtyi Kymen läänin maaherraksi huhtikuussa 1993. Tilalle nousi Timo Ihamäki.
- ↑ Riitta Kauppinen liittyi Kokoomuksen eduskuntaryhmään Keskustan eduskuntaryhmästä kesäkuussa 1994.
- ↑ Jouni J. Särkijärvi siirtyi ympäristöministeriön asunto- ja rakentamisosaston ylijohtajaksi heinäkuussa 1993. Tilalle nousi Pekka Kivelä.
- ↑ a b Ilkka Suominen siirtyi Alkon pääjohtajaksi 1994. Tilalle nousi Kirsi Piha.
|
|
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1995–1999 |
---|
| Eduskuntaryhmä (39) |
|
---|
|
- ↑ a b Pertti Salolainen valittiin 1996 Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Tilalle nousi Pirjo-Riitta Antvuori.
- ↑ a b Kari Häkämies valittiin Kuopion kaupunginjohtajaksi 1998. Tilalle nousi Heikki Järvenpää.
- ↑ a b Kirsi Piha valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi 1996. Tilalle nousi Seppo Kanerva.
- ↑ a b Iiro Viinanen valittiin Pohjolan pääjohtajaksi 1996. Tilalle nousi Jari Koskinen.
- ↑ a b Anssi Rauramo valittiin Helsingin liikuntajohtajaksi 1998. Tilalle nousi Sirkka Lekman.
- ↑ a b Tuula Linnainmaa jätti paikkansa kansanedustajana 1997. Tilalle nousi Jouni Sjöblom.
- ↑ a b Väinö Saario menehtyi vaalikaudella toukokuussa 1996. Tilalle nousi Outi Siimes.
|
|
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2007–2011 |
---|
| Eduskuntaryhmä (50) |
|
---|
|
- ↑ Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
- ↑ a b Jari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
- ↑ a b Jukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
|
|
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2011–2015 |
---|
| Eduskuntaryhmä (44) |
|
---|
|
- ↑ a b Jyri Häkämies siirtyi marraskuussa 2012 Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anu Urpalainen.
- ↑ a b Jyrki Katainen valittiin kesäkuussa 2014 komissaariksi Euroopan komissioon, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Elina Lepomäki.
- ↑ a b Henna Virkkunen valittiin toukokuussa 2014 jäseneksi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikael Palola.
|
|
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2015–2019 |
---|
| Eduskuntaryhmä (37) |
|
---|
| 1 Veera Ruoho erosi perussuomalaisista ja liittyi kokoomuksen eduskuntaryhmään kesäkuussa 2017. 2 Alexander Stubb siirtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2017. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pia Kauma. 3 Outi Mäkelä siirtyi Nurmijärven kunnanjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mia Laiho. 4 Sanna Lauslahti siirtyi Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Raija Vahasalo. 5 Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta huhtikuussa 2018. 6 Kaj Turunen siirtyi kokoomuksen eduskuntaryhmään sinisestä eduskuntaryhmästä huhtikuussa 2018. |
|
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat
2007–2011