Alla olevassa artikkelissa Miguel Ángel Asturias:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Miguel Ángel Asturias on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa, ja se on herättänyt lukuisia keskusteluja ja kiistoja eri aloilla. Viime vuosikymmeninä Miguel Ángel Asturias on noussut erityisen tärkeäksi, ja se on ollut alan asiantuntijoiden tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tarkastellaan erilaisia Miguel Ángel Asturias:een liittyviä näkökohtia, kuten sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia yhteiskuntaan ja mahdollisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja sen käsittelemiseksi. Lisäksi analysoidaan erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia Miguel Ángel Asturias:een, jotta voidaan tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Miguel Ángel Asturias | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974 Ciudad de Guatemala, Guatemala |
Kuollut | 9. kesäkuuta 1974 (74 vuotta) Madrid, Espanja |
Kansalaisuus | Guatemala |
Ammatti | kirjailija, diplomaatti |
Kirjailija | |
Äidinkieli | espanjan kieli |
Tuotannon kieli | espanja |
Tyylilajit | surrealismi |
Aiheet | diktatuuri |
Esikoisteos | El señor Presidente (1946) |
Palkinnot | |
Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto (1966) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Miguel Ángel Asturias Rosales (19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974) oli guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1967.[1]
Asturias osallistui oikeustieteen opiskelijana vuoden 1920 kansannousuun diktaattori Manuel Estrada Cabreraa vastaan. Hän valmistui 1923 ja lähti Pariisiin jatkamaan opintojaan Sorbonnessa. Pariisissa hän alkoi kirjoittaa runoja ja proosaa. Hän kiinnostui mayakulttuurista ja käänsi espanjaksi mayaeepoksen Popol Vuh. Myös hänen ensimmäinen oma tunnettu teoksensa Leyendas de Guatemala (1930) perustuu mayatarinaan.[2]
Vuonna 1933 Asturias palasi Guatemalaan, jossa hän työskenteli lehtimiehenä ja diplomaattina sekä parlamentaarikkona 1940-luvulla. Hänet karkotettiin 1954 vanhan hallituksen edustajana. Kuuluisimmat romaaninsa (mm. Mulata de Tal) hän julkaisi maanpaossa ollessaan. Viimeiset vuotensa hän vietti Madridissa, Espanjassa. Asturia on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle Pariisiin.
Asturias yhdisti teoksissaan mayojen vanhoihin myytteihin nykyajan yhteiskunnallisia ongelmia. Hän sai Leninin rauhanpalkinnon vuonna 1966.
Antologiassa: Kello 0: Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia, runot suom. Pentti Saaritsa, Helsinki: WSOY 1969[3]