Bengt I. Samuelsson
Tässä artikkelissa perehdymme Bengt I. Samuelsson:n maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja ilmenemismuotoja. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Bengt I. Samuelsson on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Tämän kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, mikä tekee Bengt I. Samuelsson:stä niin kiehtovan ja mikä vaikutus sillä on yhteiskuntaamme. Riippumatta siitä, oletko asian asiantuntija vai haluatko vain oppia lisää, tämä artikkeli antaa sinulle tarvittavat tiedot ymmärtääksesi täysin Bengt I. Samuelsson-ilmiön. Valmistaudu uppoutumaan löytö- ja tiedonmatkalle!
| Bengt I. Samuelsson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. toukokuuta 1934 |
| Kuollut | 5. heinäkuuta 2024 (90 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Lundin yliopisto Karoliininen instituutti |
| Väitöstyön ohjaaja | Sune K. Bergström |
| Instituutti | Karoliininen instituutti |
| Tutkimusalue | Biokemia, lääketiede ja Lääkeainekemia |
| Palkinnot |
Albert Lasker -palkinto lääketieteellisestä perustutkimustyöstä (1977) Nobelin lääketieteen palkinto (1982) |
|
|
|
Bengt Ingemar Samuelsson (21. toukokuuta 1934 – 5. heinäkuuta 2024[1]) oli ruotsalainen biokemisti. Hän sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1982 yhdessä maanmiehensä Sune K. Bergströmin sekä brittiläisen John R. Vanen kanssa prostaglandiineihin liittyvistä tutkimuksistaan.[2]
Samuelsson opiskeli ensin Lundin yliopistossa ja sitten Karoliinisessa instituutissa, mistä hän valmistui 1960 biokemian tohtoriksi ja vuonna 1961 lääketieteen tohtoriksi.[3] Samuelsson vietti sen jälkeen vuoden Harvardin yliopiston kemian laitoksen tutkijana. Hän palasi 1962 Karoliiniseen instituuttiin ja pääsi mukaan entisen professorinsa Sune K. Bergströmin prostaglandiinitutkimukseen.[4]
Bergströmin tutkimus oli alkanut 1959, ja pian Samuelssonin liittymisen jälkeen tutkimusryhmä julkaisi ensimmäisen kerran prostaglandiinin molekyylirakenteen. Vuonna 1964 ryhmä julkaisi tutkimuksensa, jonka mukaan prostaglandiini syntyy elimistössä arakidonihaposta, joka on jostain lihatuotteista ja kasvisöljyistä löytyvä monityydyttymätön rasvahappo.[4]
Samuelsson toimi 1967–1972 Tukholman yliopiston eläinlääketieteellisen koulun professorina. Hän palasi 1973 Karoliiniseen instituuttiin, missä hän aloitti lääketieteellisen ja fysiologisen kemian professorina sekä kemian laitoksen puheenjohtajana.[5] Samuelsson löysi 1970-luvulla uusia prostaglandiineja, kuten veren hyytymiseen vaikuttavat tromboksaanit.[3]
Samuelssonista tuli 1978 Bergströmin seuraaja Karoliinisen instituutin lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina.[4] Hän toimi tehtävässä kesäkuun loppuun 1983, jolloin hänestä tuli instituutin rehtori. Hän oli rehtorina kesäkuun 1995 loppuun asti.[5] Samuelsson toimi 1993–2005 myös Nobel-säätiön johtokunnan puheenjohtajana.[4]
Bergström, Samuelsson ja John R. Vane saivat 1982 Nobelin lääketieteen palkinnon prostaglandiineihin liittyvistä tutkimuksistaan.[2] Heidät oli jo 1977 palkittu Albert Lasker -palkinnolla lääketieteellisestä perustutkimustyöstä.[3]
Lähteet
- ↑ Svenske Nobelpristagaren Bengt Samuelsson död www.aftonbladet.se. 7.7.2024. Viitattu 8.7.2024. (ruotsiksi)
- ↑ a b The Nobel Prize in Medicine 1982 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Bengt Ingemar Samuelsson Encyclopedia Britannica. 8.7.2024. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Prof. Dr. Bengt I. Samuelsson > CV Council for the Lindau Nobel Laureate Meetings. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Bengt I. Samuelsson – Biographical NobelPrize.org. 2024. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
