Alan Lloyd Hodgkin

Nykymaailmassa Alan Lloyd Hodgkin:stä on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnan eri alueilla. Taloudellisista vaikutuksistaan ​​jokapäiväiseen elämään Alan Lloyd Hodgkin on noussut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aiheeksi. Sen merkitys on sen kyky vaikuttaa siihen, miten ihmiset, yritykset ja instituutiot kohtaavat erilaisia ​​haasteita ja mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa tutkimme Alan Lloyd Hodgkin:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin ja hyötyihin. Yksityiskohtaisen analyysin avulla yritämme ymmärtää, kuinka Alan Lloyd Hodgkin muokkaa nykymaailmaa ja miten se voi vaikuttaa tulevaisuuteen.

Alan Hodgkin
Henkilötiedot
Syntynyt5. helmikuuta 1914
Banbury, Oxfordshire,
Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut20. joulukuuta 1998 (84 vuotta)
Cambridge,
Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkinnot Cambridgen yliopisto
Instituutti Cambridgen yliopisto
Tutkimusalue biofysiikka
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1963)

Alan Lloyd Hodgkin (5. helmikuuta 1914 Banbury, Oxfordshire – 20. joulukuuta 1998 Cambridge) oli brittiläinen biofyysikko, jolle myönnettiin vuoden 1963 Nobelin lääketieteen palkinto hermoimpulssin ionimekanismin selvittämisestä.[1]

Ura

Hodgkin opiskeli Trinity Collegessa Cambridgen yliopistossa vuosina 1932–1936. Vuosina 1937–1938 Hodgkin työskenteli New Yorkin Rockefeller-instituutissa Herbert Gasserin laboratoriossa ja oppi preparoimaan kalmarin jättiläisaksoneita Woods Holessa Kenneth Stewart Colen opastuksella. Hodgkin palasi Cambridgeen 1938 ja aloitti yhteistyön oppilaansa Andrew Huxleyn kanssa.[1]

Heinäkuussa 1939 Hodgkin ja Huxley onnistuivat mittaamaan kalmarin jättiläisaksonin solunsisäisen sähköisen potentiaalin hermoimpulssin aikana. Merkittävin havainto oli, että solun sisäpuoli muuttuu hermoimpulssin aikana positiiviseksi ulkopuoleen nähden, kun taas lepotilassa sisäpuoli on negatiivinen. Aiemmin oli luultu, että hermoimpulssin aikana kalvojännite kohoaa vain nollaan mutta ei sen yli. Kokeet tehtiin Plymouthin Meribiologisessa laboratoriossa (engl. Laboratory of the Marine Biological Association) Devonissa.[1][2]

Toisessa maailmansodassa Hodgkin osallistui mikroaaltotaajuudella toimivan lentokonetutkan kehitystyöhön.[1][2]

Sodan jälkeen Hodgkin palasi Cambridgeen tutkimus- ja opetustyön pariin.[1] Hodgkinin, Huxleyn ja Katzin viiden artikkelin sarja Journal of Physiologyssa vuonna 1952 on muodostunut merkkipaaluksi hermofysiologiassa. Artikkeleissa kuvataan malli, jonka mukaan natrium- ja kaliumionit kulkevat hermoimpulssin aikana erillisiä reittejä pitkin solukalvon läpi. Malli ennakoi paitsi erillisten natrium- ja kaliumläpäisevien ionikanavien olemassaolon, myös jänniteherkkien ionikanavien neliosaisen rakenteen. Nämä löydettiin vasta myöhemmin.[2]

Hodgkin sai Nobel-palkinnon vuonna 1963 yhdessä Andrew Huxleyn ja John Ecclesin kanssa.[1] Hodgkin lyötiin ritariksi vuonna 1972 ja kutsuttiin Ansioritarikunnan jäseneksi seuraavana vuonna. Vuosina 1970–1975 Hodgkin oli Royal Societyn puheenjohtaja ja vuosina 1978–1984 Cambridgen Trinity Collegen johtaja.[2]

Vuonna 1970 Hodgkin keskitti huomionsa näköaistin tutkimukseen Denis Baylorin tuotua hänen laboratorioonsa tekniikan, jonka avulla verkkokalvon valoaistinsoluista oli mahdollista tehdä solunsisäisiä mittauksia. Hodgkinin laboratoriossa Cambridgessa vuosina 1970–1988 tehdyt työt muodostivat perustan tietämykselle sauva- ja tappisoluissa tapahtuvasta fototransduktiosta eli valon muuntamisesta sähköisiksi signaaleiksi.[2]

Yksityiselämä

Hodgkin oli vuodesta 1944 alkaen naimisissa Marion Rousin kanssa, joka oli vuonna 1966 Nobelin lääketieteen palkinnon voittaneen patologin Peyton Rousin tytär.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Nobelprize.org: Alan Lloyd Hodgkin - Biography nobelprize.org. Viitattu 7.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Trevor Lamb: Obituary: Alan Hodgkin (1914-98) Nature 397: 112. 14.1.1999. Viitattu 7.7.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
1901–19251901: Behring

1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod

1924: Einthoven
1926–19501926: Fibiger

1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz

1950: Kendall, Reichstein, Hench
1951–19751951: Theiler

1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade

1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
1976–20001976: Blumberg, Gajdusek

1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel

2000: Carlsson, Greengard, Kandel
2001–2001: Hartwell, Hunt, Nurse

2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman

2024: Ambros, Ruvkun