Frederick Hopkins

Nykyään Frederick Hopkins on aihe, jolla on suuri merkitys yhteiskunnassamme. Se on vuosien ajan herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden ja yleensäkin ihmisten keskuudessa moninaisuuden ja eri osa-alueiden vaikutuksensa ansiosta. Kautta historian Frederick Hopkins on synnyttänyt keskustelua, kiistoja ja puolestaan ​​suuria edistysaskeleita ja innovaatioita. Se on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka kehittyy jatkuvasti ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme Frederick Hopkins:een liittyviä eri näkökohtia analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Tällä tavalla voimme paremmin ymmärtää Frederick Hopkins:n merkityksen nyky-yhteiskunnassa.

Frederick Hopkins
Henkilötiedot
Syntynyt20. kesäkuuta 1861
Eastbourne, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut16. toukokuuta 1947 (85 vuotta)
Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkinnot King’s College London
Väitöstyön ohjaaja Thomas Stevenson
Instituutti Cambridgen yliopisto
Oppilaat Luis Federico Leloir, J. B. S. Haldane, Ernst Boris Chain ja Rudolph Peters
Tutkimusalue Biokemia
Tunnetut työt vitamiinit
tryptofaani
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1929)
Royal Medal (1918)
Copley-mitali(1926)
Albert Medal (1934)
Ansioritarikunta (1935)

Frederick Gowland Hopkins (20. kesäkuuta 1861 Eastbourne, Yhdistynyt kuningaskunta – 16. toukokuuta 1947 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen biokemisti, joka löysi vitamiinit ja aminohappo tryptofaanin. Hän sai vuoden 1929 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon yhdessä Christiaan Eijkmanin kanssa.[1]

Hopkins eristi proteiineista vuonna 1901 aminohapon nimeltä tryptofaani. Vuosina 1906–1907 hän osoitti, että eläimet eivät voi itse tuottaa sitä ja muutamia muita välttämättömiä aminohappoja, vaan ne pitää saada ravinnosta. Laboratoriokokeilla hän osoitti, että eläimet tarvitsevat energiaravintoaineiden (rasvaa, proteiinia ja hiilihydraattia) lisäksi pieniä määriä muita välttämättömiä aineita, ns. suojaravintoaineita. Näitä alettiin myöhemmin kutsua vitamiineiksi.[2]

Hopkins opiskeli aluksi kemiaa, suoritti kandin tutkinnon vuonna 1888. Hän vaihtoi lääketieteeseen josta valmistui 1894. Vuonna 1898 hänet kutsuttiin Cambridgen yliopistoon yhdistämään kemiaa ja fysiologiaa. Biokemia ei ollut tuohon aikaan itsenäinen tieteenalansa. Hopkins sai pientä palkkaa ja hankki lisätuloja opettamalla. Vuonna 1902 hänet nimitettiin vihdoin biokemian lehtoriksi, ja vuonna 1910 hän sai viran Trinity Collegesta.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Sir Frederick Hopkins - Biographical nobelprize.org. Viitattu 18.10.2017.
  2. ↑ Sir Frederick Gowland Hopkins Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.10.2017.
Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
1901–19251901: Behring

1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod

1924: Einthoven
1926–19501926: Fibiger

1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz

1950: Kendall, Reichstein, Hench
1951–19751951: Theiler

1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade

1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
1976–20001976: Blumberg, Gajdusek

1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel

2000: Carlsson, Greengard, Kandel
2001–2001: Hartwell, Hunt, Nurse

2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman

2024: Ambros, Ruvkun