Eino Penttilä (sotilas)

Nykymaailmassa Eino Penttilä (sotilas):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​ihmisiä kohtaan. Eino Penttilä (sotilas) on onnistunut vangitsemaan sekä asiantuntijoiden että fanien huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​politiikan ja talouden merkitykseen. Eino Penttilä (sotilas) on herättänyt keskustelua, johon osallistuvat aktiivisesti kaikenikäiset ja -taustaiset henkilöt, joko populaarikulttuurin vaikutuksensa tai akateemisen alan merkityksen vuoksi. Kun Eino Penttilä (sotilas) jatkaa kehittymistään ja saa uusia vivahteita, tarve ymmärtää se kaikessa monimutkaisuudessaan käy entistä selvemmäksi. Tässä artikkelissa tutkimme Eino Penttilä (sotilas):n eri puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.

Eino Penttilä syyskuussa 1942 palattuaan miehineen partiomatkalta 28.8.–7.9.1942. Matka ulottui Tungutjärven seutuville. Taustalla sotavanki Feodor Tihonovitsh Luzikov, jonka Tauno Lukkarin osapartio sieppasi. Sotavanki oli 14. Divisioonan 1130:s. Kuva: SA-kuva[1]

Eino Valfrid Penttilä (28. joulukuuta 1914 – 30. lokakuuta 1992) oli Mannerheim-ristin ritari numero 79. (14. Divisioonan kaukopartio-osaston johtaja). Mannerheim-ristin ritarin arvon hän sai 9. elokuuta 1942. Sotilasarvoltaan Penttilä oli ritarinimityksen aikaan luutnantti. Vuoden alussa 1943 Penttilä siirtyi Rajajääkäripataljoona 6:een ja sieltä edelleen heinäkuussa 1943 Penttilä aloitti Kadettikoulun (nyk. Maanpuolustuskorkeakoulu) oppilaana. Jatkosodan loppuvaiheessa hän osallistui taisteluihin Ontrosenvaarassa.

Kenraalimajuri Erkki Raappana esitti Penttilän nimittämistä ritariksi toukokuussa 1942:

– 15.1.1942 luutnantti Penttilä sai määräyksen osastoineen hyökätä Koivuniemen kylään. Matkalla kohtasi 10-miehisen vihollispartion, jonka osasto tuhosi viimeistä miestä myöten ja sai haltuunsa muun muassa karttoja, joissa oli merkintöjä vihollisen sijoituksista.

Talvisodassa Penttilä taisteli Erillinen pataljoona 14 (ErP 14) riveissä Kuhmon suunnalla.[2]

Sotien jälkeen Penttilä palveli Suomen rajavartiolaitosta vuoteen 1962 saakka; ensin Porkkalan vuokra-alueen rajan vartioinnissa vuosina 1945-1956 ja sen jälkeen Kainuun ja Lapin rajavartiostossa.[2]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Oksanen, Tauno; Komulainen, Ari: Raappanan tiedustelijat. Jatkosodan Rukajärven suunnan 14. Divisioonan tiedustelutoiminta, s. 229–235. Ari Komulainen, 2019. ISBN 978-952-94-1443-7
  2. ↑ a b Sissi, joka nosti Porkkalan rajapuomin. Helsingin Sanomat, 15.11.1992, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.10.2024.