Veikko Vehviläinen

Nykymaailmassa Veikko Vehviläinen on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua. Veikko Vehviläinen:n merkitys on kasvanut viime vuosina, ja sen vaikutus ulottuu useille yhteiskunnan alueille. Tieteestä poliittiseen, kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen osa-alueeseen Veikko Vehviläinen:stä on tullut keskeinen kysymys, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Tässä artikkelissa tutkimme Veikko Vehviläinen:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia ja vaikutuksia eri aloilla. Lisäksi perehdymme sen kehitykseen läpi historian ja sen tarjoamiin tulevaisuudennäkymiin.

Veikko Vehviläinen
Henkilötiedot
Syntynyt23. huhtikuuta 1920
Suonenjoki
Kuollut4. helmikuuta 1998 (77 vuotta)
Suonenjoki
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi Suomi
Palvelusvuodet 1940–1944
Taistelut ja sodat Talvisota, Jatkosota
Sotilasarvo Luutnantti
Kunniamerkit Mannerheim-ristin ritari

Veikko Kalevi Vehviläinen (23. huhtikuuta 1920 Suonenjoki – 4. helmikuuta 1998 Suonenjoki) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari.

Talvisodassa hän toimi kiväärimiehenä jalkaväkirykmentti 41:ssä.[1] Jatkosodassa alikersantti Vehviläinen toimi ryhmänjohtajana Jalkaväkirykmentti 9:ssä ja osallistui hyökkäysvaiheessa useisiin taisteluihin, joissa toiminnasta hänet nimitettiin 26. syyskuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 15.[2] Mannerheim-ristin virallisissa nimitysperusteluissa mainitaan muun muassa Vehviläisen rohkeus ja kylmäverisyys alijohtajana sekä hänen ilmiömäinen nopeutensa ja taitavuutensa eri taisteluvälineiden käyttäjänä kaikissa taisteluissa.[3]

Siviiliammatiltaan Vehviläinen oli maanviljelijä. Hän oli naimisissa ja hänellä oli neljä lasta.[1] Veikko Vehviläinen ylennettiin luutnantiksi 16. helmikuuta 1962.[2]

Mannerheim-ristin perustelut

”Ylipäällikkö on pvm:llä 26.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Veikko Kalevi Vehviläisen, joka on osoittautunut erittäin rohkeaksi ja kylmäveriseksi alijohtajaksi sekä ilmiömäisen taitavaksi ja nopeaksi eri taisteluvälineiden käyttäjäksi kaikissa taisteluissa. Tunkeutui ryhmänsä kera taistelussa 16.7.41 vihollisen vahvaan tukikohtaan, jossa, heittämällä useita käsikranaatteja ja kasapanoksia sekä vuoroin käyttämällä konepistooliaan, pakotti viholliset pysymään rakennuksissa heidän yrittäessään ulos ikkunoista ja ovista tuhoten heidät lopuksi.”[1]

Lähteet

  • Porvali, Seppo: Marskin ritarit - 191 ihmiskohtaloa. Helsinki: Valitut palat, 2001. ISBN 951-584-531-9
  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0

Viitteet

  1. ↑ a b c Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 6.11.2020.
  2. ↑ a b Hurmerinta 2008 s. 284
  3. ↑ Hurmerinta 2008 s. 285