Pauli Tanttu:n maailmassa on loputtomasti kysymyksiä ja keskusteluja, jotka pyörivät tämän aiheen ympärillä. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Pauli Tanttu on ollut kiehtova ja kyseenalainen. Tässä artikkelissa tutkimme Pauli Tanttu:n eri puolia analysoimalla sen tärkeimpiä näkökohtia ja sen vaikutusta eri alueilla. Poikkitieteellisellä lähestymistavalla pyrimme valaisemaan tätä aihetta tarjoamalla monipuolisia ja rikastuttavia näkökulmia, jotka edistävät Pauli Tanttu:n laajempaa ja syvempää ymmärtämistä.
Pauli Veikko Tanttu (2. kesäkuuta 1921 Hirvensalmi – 25. joulukuuta 1952 Hirvensalmi) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 180. 10. divisioonan Jalkaväkirykmentti 1:n esikuntakomppaniassa (EsikK/JR 1) konepistoolimiehenä palvellut Tanttu nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944. Nimityshetkellä Tanttu oli sotilasarvoltaan korpraali, ja hänet oli kotiutettu jo ennen nimitystä, 4. marraskuuta 1944.[1]
Tanttu osoitti huimapäistä rohkeutta sodan hyökkäysvaiheen aikana. Hän osallistui vapaaehtoisena kaikkiin jääkärijoukkueensa partioihin. Hän eteni hyökkäyksen kärjessä ja tuhosi lähes omin voimin useita konekivääri- ja pikakivääripesäkkeitä. Hyökkäyksen pysähdyttyä vihollisen voimakkaan vastarinnan vuoksi hänen kerrotaan sanoneen: "Ei tässä auta muu kuin hyökätä".[1]
Sodan jälkeen Tanttua syytettiin venäläisten vankien teloittamisesta, mutta syyte raukesi ja Tanttu pääsi keskittymään siviilielämään ja metsätyömiehen töihinsä. Pauli Tantun kerrotaan päättäneen itse päivänsä joulupäivänä 1952 korkeimman sotaoikeuden otettua syytteen uudestaan käsittelyyn.
Siviilissä maatalous- ja metsätöissä työskennellyt Tanttu on haudattu Hirvensalmen hautausmaalle.[1] Vuonna 1990 Pauli Tantulle paljastettiin muistokuva Hirvensalmen kunnanvirastoon.