Nykymaailmassa Frédéric Joliot-Curie on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Olipa Frédéric Joliot-Curie vaikutus yhteiskuntaan, politiikkaan, talouteen tai kulttuuriin, se on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Frédéric Joliot-Curie on ollut alusta alkaen tähän päivään asti tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Frédéric Joliot-Curie:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi perehdymme sen historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuden näkymiin tavoitteenamme ymmärtää perusteellisesti Frédéric Joliot-Curie:n merkitys nykyään.
Frédéric Joliot-Curie | |
---|---|
![]() Frédéric Joliot-Curie vuonna 1936. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. maaliskuuta 1900 Pariisi, Ranska |
Kuollut | 14. elokuuta 1958 (58 vuotta) Arcouest, Ranska |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | ESPCI |
Instituutti |
Collège de France Curie-instituutti |
Oppilaat | Toshiko Yuasa (käännä suomeksi) |
Tutkimusalue | Kemia |
Palkinnot |
![]() |
|
Frédéric Joliot-Curie (omaa sukuaan Joliot; 19. maaliskuuta 1900 – 14. elokuuta 1958)[1] oli ranskalainen kemisti. Hän sai vaimonsa Irène Joliot-Curien kanssa vuonna 1935 Nobelin kemianpalkinnon radioaktiivisten isotooppien syntetisoinnista.
Frédéric Joliot syntyi Pariisissa vuonna 1900 ja valmistui ESPCI:stä. Vuonna 1925 hän pääsi Marie Curien apulaiseksi Curie-instituuttiin, ja samalla hän rakastui Curien tyttäreen Irène Curieen. Pian he menivät naimisiin, ja vuonna 1926 he vaihtoivat molemmat sukunimensä muotoon Joliot-Curie.
Joliot-Curie erosi Curie-instituutista vuonna 1937 ja meni professoriksi Collège de Franceen, jossa hän työskenteli ketjureaktion parissa ja tutki ydinreaktorin vaatimuksia uraanin ja raskaan veden hallitun ydinreaktion avulla.
Saksan hyökättyä Ranskaan vuonna 1940 Joliot-Curie onnistui salakuljettamaan työnsä Britanniaan. Hän otti aktiivisen roolin Ranskan vastarintaliikkeessä natsimiehityksen aikana.
Joliot-Curie työskenteli Ranskan ydintutkimuslaitoksen johtajana, kunnes hänet erotettiin 28. huhtikuuta 1950. 20. toukokuuta julkaistiin 16 000 tieteilijän allekirjoittama vastalause Joliot-Curien erottamista vastaan.[2]