Merikohokki

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Merikohokki, joka on ollut keskustelun ja kiinnostuksen kohteena eri aloilla. Merikohokki on herättänyt suurta huomiota sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutuksesta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Kautta historian Merikohokki:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmiskunnan kehityksessä, ja se on ollut useiden tieteenalojen tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena. Tässä mielessä analysoidaan erilaisia ​​Merikohokki:een liittyviä näkökulmia ja lähestymistapoja, tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Tarkan ja kriittisen analyysin avulla pyritään syventämään eri näkökohtia, jotka ovat ominaisia ​​Merikohokki:lle, sekä sen vaikutuksiin ja vaikutuksiin nykyään.

Merikohokki
Merikohokkikasvusto kuvattuna Islannissa.
Merikohokkikasvusto kuvattuna Islannissa.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: uniflora
Kaksiosainen nimi

Silene uniflora
Roth

Katso myös

  Merikohokki Wikispeciesissä
  Merikohokki Commonsissa

Merikohokki (Silene uniflora, syn. Oberna uniflora, S. vulgaris subsp. maritima, S. maritima) on Euroopassa tavattava ruohovartinen, valkokukkainen kohokkikasvi.

Ulkonäkö ja koko

Merikohokin kukkia.

Monivuotinen merikohokki kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja muodostaa mattomaisia kasvustoja. Kasvi on monivartinen, tyvestä puutunut, rento tai koheneva. Lehdet ovat suikeita, lyhyitä, paksuhkoja ja väriltään sinivihreitä. Kukinto on 2–5-kukkainen viuhko tai kukat ovat yksittäin. Kukinnon ylimmät tukilehdet vaihtelevat väriltään vihreistä punertaviin. Valkoiset kukat ovat pystyhköjä. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on hyvin pullea, ulkoverhiötön ja verkkosuoninen. Teriö on täysin säteittäinen. Terälehdet ovat lanttokärkisiä, valkoisia ja lisäteriöllisiä, ja niiden liuskat ovat 4–7,5 mm leveitä. Suomessa merikohokki kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kota. Kodan hampaat ovat taakäänteisiä.[1][2]

Pohjoismaissa merikohokki jaetaan kahteen alalajiin: somermerikohokkiin (subsp. uniflora) ja alvarimerikohokkiin (subsp. petraea).[2] Alvarimerikohokki ei muodosta mattomaisia kasvustoja ja sen terälehdet ovat nimialalajia kapeampia.[3]

Suomessa tavattavista muista kohokkilajeista merikohokki muistuttaa nurmikohokkia (S. vulgaris), jonka kanssa se voi myös risteytyä.[4][5] Merikohokkia on aikaisemmin pidetty nurmikohokin alalajina (S. vulgaris subsp. maritima).[6]

Levinneisyys

Merikohokkia tavataan koko Islannissa sekä rannikkoalueilla Azoreilla, Madeiralla, Pohjois-Portugalissa ja -Espanjassa, Ranskassa, Britteinsaarilla, Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa sekä Venäjällä Kuolan niemimaalla. Pohjoismaissa alalaji somermerikohokki on vallitseva. Alvarimerikohokkia tavataan ainoastaan Gotlannissa ja Öölannissa. Laji on endeeminen eteläisellä Itämerellä.[3]

Suomessa merikohokkia tavataan Pohjanlahden rannikkoalueella ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Suomessa se on alkuperäislaji.[4][7]

Elinympäristö

Merikohokki on tyypillinen merenrantojen laji lukuun ottamatta Islantia, jossa sitä kasvaa myös sisämaassa.[3] Lajin tyypillisiä kasvupaikkoja ovat soraiset, kiviset ja hiekkaiset merenrannat sekä merenrantakallioiden raot.[4] Alvarimerikohokki kasvaa alvareilla ja kivisillä rannoilla.[3]

Lähteet

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

  1. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 118, 120.
  2. ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 150.
  3. ↑ a b c d Den virtuella floran: Strandglim (myös levinneisyyskartat) Viitattu 1.9.2012. (ruotsiksi)
  4. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 120.
  5. ↑ Lutukka 21/2005, s. 47.
  6. ↑ Oulun kasvit 2005, s. 52.
  7. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Merikohokin (Silene uniflora) levinneisyys Suomessa Viitattu 24.10.2017.

Aiheesta muualla