Nykymaailmassa Pikku-Humppi on aihe, joka herättää kiinnostusta ja keskustelua kaikilla aloilla. Olipa kyse politiikasta, tekniikasta, tieteestä tai kulttuurista, Pikku-Humppi on ratkaiseva tekijä, joka vaikuttaa suoraan tapaamme elää, ajatella ja olla yhteydessä. Tässä artikkelissa perehdymme Pikku-Humppi:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen merkitystä, vaikutuksia ja roolia nykypäivän yhteiskunnan kehityksessä. Yksityiskohtaisen analyysin ja monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme purkamaan Pikku-Humppi:n tuomia mysteerit ja haasteet, mikä avaa uusia ovia tiedolle ja herättää syvää pohdintaa sen merkityksestä ja vaikutuksista nykymaailmaan.
Pikku-Humppi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Hämeenkyrö |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Mahnalanselän alue (35.51) |
Laskujoki | oja Luojuunojaan [1] |
Järvinumero | 35.514.1.004 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 99,2 m [1] |
Rantaviiva | 0,488 km [2] |
Pinta-ala | 0,0128 km² [2] |
|
Pikku-Humppi [2][1] on Pirkanmaalla Hämeenkyrössä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueella Mahnalanselän alueeseen. Pikku-Humppi on osa Prentinjoen valuma-aluetta.[2][1]
Järven pituus on 200 metriä, leveys 100 metriä ja sen pinta-ala on 1,3 hehtaaria. Siihen laskee kuusi metsä- tai pelto-ojaa. Järven luusuasta alkaa suoraksi perattu laskuoja, joka on 1,5 kilometriä pitkä ja joka yhtyy Luojuunojaan. Järven rantaviiva on puoli kilometriä pitkä ja enimmäkseen soistuvaa metsää. Rannalle on rakennettu kolme vapaa-ajan asuntoa, joille johtavat vain kärrypolut. Järvelle ei johda muita tietä. Yhdystie 13081 ohittaa järven 400 metrin etäisyydeltä.[1]
Läheisen Iso-Humpin rannalla on Humppi-niminen maatila, jonka mukaan Iso-Humppi ja Pikku-Humppi ovat saaneet nimensä.[1]
Vanhan Hämeenkyrön pitäjänkartan mukaan järven nimi kirjoitettiin Aittamäenjärvi.[3] Vuonna 1923 sai talollinen Kalle Patanen hakemukselleen päätöksen, voiko hän avata tai perata Luojuun laskuojaa. Tätä ojaa myöten kuivatettiin Luojun talon peltoja ja läheisen Lamminjärven vesijättömaata.[4]