Portugalin Grand Prix 1984
Tässä artikkelissa perehdymme Portugalin Grand Prix 1984:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nykyään. Portugalin Grand Prix 1984:llä on alusta lähtien tähän päivään asti ollut perustavanlaatuinen rooli useilla alueilla ja se on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään ympäri maailmaa. Näillä linjoilla selvitämme tärkeimmät Portugalin Grand Prix 1984:een liittyvät näkökohdat ja analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, kulttuuriin ja tieteeseen. Samoin tarkastelemme Portugalin Grand Prix 1984:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotta voimme tarjota kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta.
Portugalin Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 21. lokakuuta 1984 Estorilin radalla Portugalissa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden seitsemäs.
Aika-ajo
Paalupaikan otti Nelson Piquet ajalla 1.21,703 ja toiseksi nopein oli Alain Prost. Seuraavat lähtöruudut valtasivat Ayrton Senna, Keijo Rosberg ja Elio de Angelis.
Williams-tallille kisaviikonloppu tuli kalliiksi. Perjantain ensimmäisissä harjoituksissa Rosberg räjäytti kaksi moottoria ja Jacques Laffiten auto hajosi. Lauantain aamupäivän harjoituksissa Rosbergin auton vaihde meni pois päältä ja moottori otti ylikierroksisa kunnes pamahti. Tallin mekaanikkoihin iski paniikki saada ykkösauto kuntoon. Aika ei mitenkään riittänyt. Kun aika-ajoa oli jäljellä neljä minuuttia Rosberg hyppäsi vara-autoonsa ja ohjasi sen radalle. Ajo onnistui ja Rosberg sai neljänneksi parhaan ajan.[1]
Kilpailu
Keijo Rosberg starttasi neljännestä lähtöruudusta ja rynnisti heti kärkeen. Hän pysyi johdossa neljä kierrosta, kunnes moottori petti ja Alain Prost ampaisi ohitse. Samaan aikaan Niki Lauda oli yhdeksäntenä 14 sekuntia kärjen takana. Lauda ohitteli autoja urakalla ja pääsi kolmanneksi.[2] Toisena oli Nigel Mansell 30 sekuntia Laudaa edellä. Ajamalla Lauda tuskin olisi Mansellia saavuttanut, mutta Mansell ajoi 19 kierrosta ennen maalia öljyläikkään, pyörähteli radalla ja joutui keskeyttämään. Lauda siirtyi kakkoseksi ja samalla maailmanmestaruuteen kiinni.[2] Järjestys säilyi maaliin saakka. Prost sai kauden seitsemännen osakilpailuvoittonsa ja Niki Lauda maailmanmestaruuden puolen pisteen erolla Prostiin.[3]
Tulokset
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 7 |  Alain Prost
|
McLaren-TAG | 70 | 1:41.11,753 | 2 | 9 |
| 2 | 8 |  Niki Lauda
|
McLaren-TAG | 70 | + 13,425 | 11 | 6 |
| 3 | 19 |  Ayrton Senna
|
Toleman-Hart | 70 | + 20,042 | 3 | 4 |
| 4 | 27 |  Michele Alboreto
|
Ferrari | 70 | + 20,317 | 8 | 3 |
| 5 | 11 | Elio de Angelis
|
Lotus-Renault | 70 | + 1.32,169 | 5 | 2 |
| 6 | 1 | Nelson Piquet
|
Brabham-BMW | 69 | + 1 krs. | 1 | 1 |
| 7 | 15 | Patrick Tambay
|
Renault | 69 | + 1 krs. | 7 | |
| 8 | 22 | Riccardo Patrese
|
Alfa Romeo | 69 | + 1 krs. | 12 | |
| 9 | 28 | René Arnoux
|
Ferrari | 69 | + 1 krs. | 17 | |
| 10 | 2 |  Manfred Winkelhock
|
Brabham-BMW | 69 | + 1 krs. | 19 | |
| 11 | 20 |  Stefan Johansson
|
Toleman-Hart | 69 | + 1 krs. | 10 | |
| 12 | 26 | Andrea de Cesaris
|
Ligier-Renault | 69 | + 1 krs. | 20 | |
| 13 | 14 | Gerhard Berger
|
ATS-BMW | 68 | + 2 krs. | 23 | |
| 14 | 5 | Jacques Laffite
|
Williams-Honda | 67 | + 3 krs. | 15 | |
| 15 | 21 | Mauro Baldi
|
Spirit-Hart | 66 | + 4 krs. | 25 | |
| 16 | 30 | Jo Gartner
|
Osella-Alfa Romeo | 65 | Polttoaine loppu | 24 | |
| 17 | 23 |  Eddie Cheever
|
Alfa Romeo | 64 | + 6 krs. | 14 | |
| Kesk. | 24 | Piercarlo Ghinzani
|
Osella-Alfa Romeo | 60 | Moottori | 22 | |
| Kesk. | 12 |  Nigel Mansell
|
Lotus-Renault | 52 | Ulosajo | 6 | |
| Kesk. | 16 | Derek Warwick
|
Renault | 51 | Vaihdelaatikko | 9 | |
| Kesk. | 33 | Philippe Streiff
|
Renault | 48 | Voimansiirto | 13 | |
| Kesk. | 6 |  Keke Rosberg
|
Williams-Honda | 39 | Moottori | 4 | |
| Kesk. | 25 | François Hesnault
|
Ligier-Renault | 31 | Sähköt | 21 | |
| Kesk. | 18 |  Thierry Boutsen
|
Arrows-BMW | 24 | Voimansiirto | 18 | |
| Kesk. | 10 | Jonathan Palmer
|
RAM-Hart | 19 | Vaihdelaatikko | 26 | |
| Kesk. | 17 |  Marc Surer
|
Arrows-BMW | 8 | Sähköt | 16 | |
| Kesk. | 9 | Philippe Alliot
|
RAM-Hart | 2 | Moottori | 27 |
Muuta
- Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.21,703
- Nopein kierros: Niki Lauda – 1.22,996 (kierroksella 51)
- Philippe Streiffin ensimmäinen Grand Prix
- Niki Laudan kolmas kuljettajien maailmanmestaruus
- Mestaruustaistelu ratkesi puolen pisteen erolla, mikä on Formula 1 -historian pienin piste-ero mestarin ja toiseksi sijoittuneen välillä.[2]
- McLarenin 250:s Grand Prix
- Kilpailu näytettiin Suomessa Urheilutunnilla nyrkkeilyn kanssa. F1-kilpailun selosti Matti Lammi koosteena TV2:lle. Kilpailu oli Matti Lammen viimeinen f1-selostus.
- Helsingin Sanomat 21.10.1984
Lopulliset MM-pisteet
| Sija | Kuljettaja | Pisteet |
|---|---|---|
| 1 | Niki Lauda | 72 |
| 2 | Alain Prost | 71,5 |
| 3 | Elio de Angelis | 34 |
| 4 | Michele Alboreto | 30,5 |
| 5 | Nelson Piquet | 29 |
| 6 | René Arnoux | 27 |
| 7 | Derek Warwick | 23 |
| 8 | Keijo Rosberg | 20,5 |
| 9 | Nigel Mansell | 13 |
| Ayrton Senna | 13 | |
| 11 | Patrick Tambay | 11 |
| 12 | Teo Fabi | 9 |
| 13 | Riccardo Patrese | 8 |
| 14 | Jacques Laffite | 5 |
| Thierry Boutsen | 5 | |
| 16 | Eddie Cheever | 3 |
| Andrea de Cesaris | 3 | |
| Stefan Johansson | 3 | |
| 19 | Jo Gartner | 2 |
| Piercarlo Ghinzani | 2 | |
| 21 | Gerhard Berger | 1 |
| Marc Surer | 1 |
Merkkien MM-pisteet
| Sija | Merkki | Pisteet |
|---|---|---|
| 1 | McLaren | 143,5 |
| 2 | Ferrari | 57,5 |
| 3 | Lotus | 47 |
| 4 | Brabham | 38 |
| 5 | Renault | 34 |
| 6 | Williams | 25,5 |
| 7 | Toleman | 16 |
| 8 | Alfa-Romeo | 11 |
Lähteet
- ↑ Helsingin Sanomat 21.10.1984
- ↑ a b c Rimmer, Lucy & Turner, Kevin: Top 10 F1 title deciders ranked: 1986 Australian GP, 2008 Brazilian GP and more F1 News. 7.12.2021. Autosport.com. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 22.10.1984
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 7.11.2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 7. marraskuuta 2007.
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | 2025 | 2026 | 2027 | 2028 | 2029 |
| Radat | Circuito da Boavista (1958, 1960) Monsanto Park (1959) Autódromo do Estoril (1984–1996) Autódromo Internacional do Algarve (2020–2021) | |||||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
