Suomen leijona (majakka)
Nykymaailmassa Suomen leijona (majakka):llä on keskeinen rooli yhteiskunnassa, olipa se sitten historiallisen viitepisteenä, yleisen edun mukaisen aiheen päähenkilönä tai tärkeänä hahmona nykyään. Sen vaikutus ulottuu moniin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin, eikä sen merkitystä voida sivuuttaa. Tässä artikkelissa tutkimme syvällisesti Suomen leijona (majakka):n merkitystä ja sen vaikutuksia eri aloilla kulttuurista politiikkaan, teknologiaan ja talouteen. Kattavan analyysin avulla pyrimme löytämään syitä sen merkittävään vaikutukseen ja sen asemaan modernissa yhteiskunnassa.
.jpg)
| Sijainti |
- |
|---|---|
| Vesistö |
| Arkkitehti | |
|---|---|
| Suunnittelija |
Mauri Määtänen (d) |
| Materiaali | |
| Värit |
| Valmistunut | |
|---|---|
| Automatisoitu |
1987 |
| Valon korkeus |
22,7 m (ennen vuotta1992) |
|---|---|
| Valonkanto |
30,0 km |
| Valon ominaisuudet |
Fl W 12s |
| ARLHS |
|---|
| Koordinaatit |
|---|
Suomen leijona on majakka Itämerellä, 46 kilometriä Utöstä lounaaseen. Väritykseltään sinivalkoinen majakka sijaitsee kuutisen kilometriä Suomen aluevesirajan ulkopuolella mutta Suomen talousvyöhykkeellä. Majakka on Suomen eteläisin rakennelma.
Suomen leijona on niin kutsuttu pohjamajakka eli kasuunimajakka, joka on perustettu merenpohjaan 10 metrin matalikolle keskelle avomerta. Sen rakennustyöt aloitettiin 1980-luvun alkupuolella, ja käyttöön majakka otettiin vuonna 1987. Tarvitsemansa energian majakka saa tuuligeneraattorista. Majakan valovoima on 23 000 kandelaa, ja sen valotunnus on valkoinen vilkku 12 sekunnin välein.
Alueella on mitattu Itämeren korkeimmat aallot, liki 13 metriä. Rakenteessa sovellettiin uutta kevyttä rakennetta, jonka teoriassa piti antaa luonnonvoimille pienempi pinta-ala hyökättäväksi ja myös joustaa hiukan. Kasuunin halkaisija on vesirajassa vain metrin, mutta silti koko rakennelma alkoi kallistua vuoden 1992 lopulla. Lopulta koko yläosa katkesi ja putosi mereen helikopteritasoineen. Lisäämällä kiviainesta ja betonia saatiin kasuunia stabiloitua, ja vinolle tyngälle hitsattiin uusi suora osa, joka on vähän matalampi, noin 12 m. Tuulivoimala korvattiin aurinkokennoilla ja valovoimaa vähennettiin: kantomatka on nykyään noin 8 mpk. Turvallisuutta parantavat iso passiivinen tutkaheijastin ja AIS-lähetin.
Lähteet
- Suomen leijona Veneily.fi. Merenkulkulaitos. Viitattu 12.5.2009.
- Seppo Laurell: Suomen majakat, ISBN 952-5180-21-2
- Artikkeli Turun sanomissa 2004 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen leijona (majakka) Wikimedia Commonsissa
| Majakat |
|
|---|---|
| Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja | |
| Suomen entiset majakat |