Kalastajasaarento

Nykyään Kalastajasaarento on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Sen merkitys ja vaikutukset näkyvät eri aloilla politiikasta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Siitä on tullut keskeinen asia julkisella asialistalla, joka on ajanut keskustelua ja toimia ratkaisujen etsimisessä. Kalastajasaarento on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja kansalaisten huomion motivoimalla tutkimuksia, demonstraatioita ja merkittäviä muutoksia tavassa, jolla ihmiset näkevät tämän asian ja toimivat sen suhteen. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti ja objektiivisesti Kalastajasaarento:een liittyviä eri näkökulmia ja näkökulmia tarjotaksemme kattavan ja rikastuttavan näkemyksen sen merkityksestä yhteiskunnassamme.

Kalastajasaarento muodostaa Petsamon koillisimman osan.

Kalastajasaarento (ven. полуо́стров Рыба́чий, poluostrov Rybatši, koltansaameksi Ǩiʹǩǩernjargglähde?, pohjoissaameksi Giehkirnjárga, norj. Fiskerhalvøya) on lähes saarimainen Barentsinmeren ympäröimä niemi Murmanskin alueen luoteisosassa Venäjällä ja on osa Petsamoa Petsamon kuntapiirissä.

Muotkavuonon ja Pummanginvuonon rajaama Kalastajasaarento on yhteydessä mantereeseen Keskisaarennon kautta ja on hiekkakiven muodostamaa ylätasankoa, joka kallistuu loivasti luoteeseen[1] ja jota peittää pääosin tundrakasvillisuus. Korkein kohta on 299 metriä merenpinnasta kohoava Einatunturi saarennon etelärannalla.

Historia

Venäjän keisarikunnan aikana Kalastajasaarennolla toimi pieni luostari Muotkavuonon rannalla.

Asuttaakseen Kalastajasaarentoa Venäjän keisari Aleksanteri II kutsui 1860-luvulla Ruijasta norjalaisia sekä suomalaisia eli kveenejä. Heillä oli tiiviit yhteydet Varanginvuonon asutuskeskuksiin Norjassa.

Luoteinen Kalastajasaarento osana Suomea 1920–1940

Vaitolahden majakka Majakkaniemen päässä

Kalastajasaarennon luoteisosa tuli kuulumaan Petsamon mukana Suomeen Tarton rauhassa 1920. Raja jakoi Vaitolahden ja kulki eteläosassa järvilaaksoa pitkin.[2][1] Suomalaiset ottivat alueen haltuun alkuvuodesta 1921.

Kalastajasaarennon pohjoisosassa sijainneista Kervannon ja läntisen Vaitolahden kalastajakylistä oli yhteys Liinahamariin kaksi kertaa viikossa Merenkulkuhallituksen Jäämeri-postilaivalla. Vaitolahdessa oli Suomen pohjoisin kansakoulu, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä rajasta samassa rakennuksessa rajavartioston kanssa. Tuolloiset majakat olivat Heiskanen Plevnanniemessä (toiminta siirtynyt sittemmin Pitkäniemeen) ja Vaitolahdessa (nykyinen rakennettu 1966).

Talvisodassa Neuvostoliiton puna-armeija miehitti alueen 1939 ja Suomen oli luovutettava se Moskovan rauhassa 1940.[3]

Venäjän/Neuvostoliiton Kalastajasaarento 1920–1940

Suurin osa Kalastajasaarentoa jäi Tarton rauhassa kuulumaan Venäjään.

Neuvostoliitto rakensi 1930-luvulla tien etelästä itäiselle Vaitolahdelle saakka. Muita kyliä olivat Supukka pohjoisrannalla, Tsipniemi saarennon itäkärjessä sekä Muotsi ja Eina etelärannalla.

Alueen ei-venäläiset asukkaat karkotettiin neuvostojohtaja Josif Stalinin määräyksestä vuonna 1940. Pääosa päätyi pakkotyöleireille Uralille.

Kalastajasaarento 1941–1944

Toisessa maailmansodassa Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941 se yritti saada kanssasotijansa Suomen puolustusvoimien avustamana myös Kalastajasaarennon, siinä onnistumatta.[4] Kuitenkin Suomen eduskunta ilmoitti myös Kalastajasaarennon palauttamisesta Suomeen muiden Moskovan rauhassa 1940 luovutettujen alueiden kanssa jatkosodan alkuvaiheessa, itsenäisyyspäivänä 1941. Palautusilmoitusta ei tunnustanut mikään ulkovalta, ei myöskään Saksa.lähde?

Kalastajasaarento nykyään

Näkymä Tsipniemen majakalta itään

Kalastajasaarennolla on vakituista asutusta Tsipniemen ja Vaitolahden kylissä. Tsipniemessä oli 43 asukasta vuonna 2002 ja Vaitolahdella 100 asukasta vuonna 2010.

Ilmasto

Vaitolahden (Vaida-Guba) ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −2,2 −2,7 −1,1 1,8 6,4 10,3 14,1 13,4 10,0 4,8 1,1 −0,6 ka. 4,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −7,3 −7,9 −5,6 −2,6 1,4 5,1 8,4 8,2 5,4 1,0 −3,2 −5,2 ka. −0,2
Vrk:n keskilämpötila (°C) −4,6 −5,1 −3,1 −0,2 3,8 7,4 10,9 10,7 7,8 3,1 −0,9 −2,7 ka. 2,3
Sademäärä (mm) 37,3 30,5 34,4 28,1 35,3 47,6 52,4 53,4 50,9 65,0 40,7 39,2 Σ 514,8
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−2,2
−7,3
−2,7
−7,9
−1,1
−5,6
1,8
−2,6
6,4
1,4
10,3
5,1
14,1
8,4
13,4
8,2
10,0
5,4
4,8
1,0
1,1
−3,2
−0,6
−5,2
S
a
d
a
n
t
a 		37,3
30,5
34,4
28,1
35,3
47,6
52,4
53,4
50,9
65,0
40,7
39,2


Lähde:

Lähteet

  • Kuussaari, E.: Taistelu Petsamosta. Helsinki 1939.
  • Merenkulkuhallituksen arkisto. Helsinki
  • Suomen Kulkuneuvot (usealta vuodelta)
  • Velhagen & Klasing: Kleiner Weltatlas Leipzig 1922
  • Atlas Murmanskoi Oblasti 1:200.000. 2003–2004.
  • Talvitieva, Helka-Helena: Petsamon kunnan Vaitolahden supistetun kansakoulun opettajana 1929-1939 (kirjassa Koulun kello soi, Gummerus 1980, ISBN 951-20-2031-9)

Viitteet

  1. ↑ a b Kalastajasaarento. Iso tietosanakirja, Osa 5. Otava, Helsinki 1933.
  2. ↑ Rauhansopimus Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä Heninen.net
  3. ↑ Rauhansopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä Heninen.net
  4. ↑ Korsusta Korsuun, Kiestingin ja Uhtuan suuntain korsu- ja marssilauluja (Arkistoitu – Internet Archive) Usko Kemppi Seura

Aiheesta muualla

Suomen majakat
Majakat
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
Suomen entiset majakat