Jussarön majakka
Nykymaailmassa Jussarön majakka on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Ajan myötä tämä aihe on noussut ajankohtaiseksi ja kiinnostavaksi yhteiskunnan eri sektoreita. On monia näkökohtia, jotka pyörivät Jussarön majakka:n ympärillä sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään sen suhteeseen talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Jussarön majakka:tä ja analysoimme sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Jussarön majakka esitellään nykyään erittäin monimutkaisena ja tärkeänä aiheena sen alkuperästä sen kehittymiseen ajan mittaan ja sen vaikutuksiin eri aloilla.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesistö |
| Korkeus |
25 m [2] |
|---|---|
| Materiaali | |
| Värit |
| Valmistunut | |
|---|---|
| Automatisoitu |
| Valon korkeus |
30 m |
|---|---|
| Valonkanto |
31,1 km |
| Valon ominaisuudet |
Fl W 12s |
| ARLHS | |
|---|---|
| Admiralty |
C4980 |
| List of Lights | |
| MarineTraffic | |
| NGA |
116-14892 |
| Koordinaatit |
|---|
Jussarön majakka on majakka Tammisaaren edustalla sijaitsevalla Sundharunin saarella noin neljä kilometriä etelään Jussaarelta.[1]
Jussaaren ensimmäinen valomajakka oli rakennettu vuonna 1881.[1] Sen sijoituspaikaksi oli valittu saariryhmän suurin saari, jotta majakanvartijoiden asuinrakennukset voitaisiin rakentaa samalle saarelle itse majakkatornin kanssa. Tämän majakan sijainti todettiin kuitenkin huonoksi, sillä sen lähistöllä sijaitsi merenkulkua vaarantava magneettinen häiriöalue, joka häiritsi laivojen kompasseja. Tuolloin pidettiin mahdottomana rakentaa majakkaa saariston eteläisille luodoille.
Vuonna 1922 vanha majakka kuitenkin korvattiin uudella, ja sen sijoituspaikaksi valittiin saariston eteläosassa sijaitseva Sundharun. Uuden majakan valo sytytettiin ensi kerran 20. marraskuuta 1922, ja vanha majakka sammutettiin lopullisesti 25. joulukuuta 1922.[1] Majakasta tuli myös Suomen ensimmäinen majakka, joka jo rakennusvaiheessa suunniteltiin miehittämättömäksi.
Majakka rakennettiin raudoitetusta betonista, ja sen valolaitteeksi valittiin asetyleenikäyttöinen AGAn valmistama vilkkulaitteisto. Uusi laitteisto oli itsetoiminen, joten majakanvartijan tarvitsi vierailla majakalla vain kerran kuussa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 251–252. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2
- ↑ (sv) Fyrwiki, Swedish lighthouse society. Tieto on haettu Wikidatasta.
Aiheesta muualla
- Yle Arkivet: material om fyren (ruotsiksi)
| Majakat |
|
|---|---|
| Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja | |
| Suomen entiset majakat |