Ahti

Aiemmin yhteiskunta on nähnyt lukemattomia edistysaskeleita ja muutoksia Ahti:ssä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet tapaamme elää ja havaita ympärillämme oleva maailma. Tieteellisistä löydöistä kulttuurivallankumouksiin Ahti on ollut ratkaisevassa roolissa nykyisen todellisuutemme muokkaamisessa. Vuosien varrella olemme nähneet, kuinka Ahti on kehittynyt ja mukautunut jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin ja vaatimuksiin. Tässä artikkelissa tutkimme tarkasti Ahti:n merkitystä jokapäiväisen elämämme eri puolilla ja sen vaikutusta tapaamme ajatella ja toimia.

Tämä artikkeli kertoo Ahdista suomalaisessa kansanperinteessä. Muut merkitykset löytyvät täsmennyssivulta.
Elias Muukka: Ahdin valtakunnassa (1934).

Ahti on suomalaisessa kansanperinteessä ja muinaisuskossa esiintyvä veden jumala tai haltija.

Vedenjumala Ahti

Mikael Agricolan ”epäjumalien” luettelossa vuodelta 1551 Achti toi vedestä kaloja:

Achti wedhest caloia toi

Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Achtes täyttää verkot hitaasti erilaisilla kaloilla:

Retia lenta replet diversis piscibus Achtes[1]

Veden jumalana Ahti esiintyy pääasiassa loitsuissa, mutta vain melko harvoin. Toisinaan nimi Ahti on kuitenkin yleistynyt tarkoittamaan haltijaa yleensä, niin että runoissa mainitaan myös metsän, maan tai tuulen Ahti.[2]

Merta tai järveä nimitetään nykyisinkin usein Ahdin valta­kunnaksi.[3]

Kalevalan Ahto

Lönnrot käyttää Kalevalassa vedenjumalan nimenä Ahti-nimen harvinaisempaa versiota Ahto, koska Ahti viittaa teoksessa Ahti Saarelaiseen eli Lemminkäiseen. Ahto esiintyy Kalevalan 41. runossa[4] kuuntelemassa Väinämöisen kanteleensoittoa.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Muut suomalaisten jumalien esittelyt ennen porthanin aikaa Kansanrunous.net. Arkistoitu 5.1.2016. Viitattu 20.9.2015.
  2. ↑ Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A–Celle), s. 148, hakusana Ahti. Helsinki: Otava, 1960.
  3. ↑ Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A–K), s. 16, hakusana Ahti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7
  4. ↑ Yhdesviidettä runo Kansanrunous.net. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 20.9.2015.