Tulikipuna

Seuraava artikkeli käsittelee aihetta Tulikipuna, josta on tullut erittäin tärkeä viime vuosina. Tulikipuna on aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen monissa ihmisissä, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämäämme. Tämän artikkelin aikana tutkitaan erilaisia ​​näkökulmia Tulikipuna:een sekä sen tärkeyteen nykyään. Lisäksi analysoidaan Tulikipuna:n vaikutuksia eri yhteyksissä politiikasta teknologiaan, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Epäilemättä Tulikipuna on aihe, joka ansaitsee tutkimisen perusteellisesti ymmärtääkseen sen laajuuden ja mahdolliset seuraukset tulevaisuudessa.

Maata hipova meteori 1860, Frederic Churchin maalaus
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tulikipuna (tunnetaan myös muilla nimityksillä, kuten tulisoronen ja punasoronen) on kalevalaisessa runoudessa taivaalta putoava kipinä tai tulipallo. Tulikipuna liittyy tulen syntykertomukseen, jossa jumalolento tai -olennot iskevät tulta.

Tarinan on arveltu kertovan todellisesta meteoriitti-iskusta Viroon. Kertomus tulikipunasta on myös kansanrunouden pohjalta kootussa Kalevalassa kirjan 47. runossa.

Tulikipunan tarina Kalevalan mukaan

Louhi on kätkenyt Auringon kiviseen mäkeen vaikeuttaakseen Väinölän elämää. Ukko ylijumala määrää uuden auringon tehtäväksi, ja iskee miekastaan kipunan. Kipuna annetaan ilman immelle, joka alkaa keriä tulikipunasta aurinkoa. Impi kuitenkin pudottaa keräsen, joka putoaa läpi kuuden kirjokannen ja yhdeksän taivaan erään Tuurin tupaan. Tuurin vaimo karkottaa taialla lapsensa tappaneen kipunan. Kipuna joutuu Aluen järveen, saaden sen kiehumaan yli äyräidensä.

Väinämöinen näkee tulikipunan putoavan, ja lähtee hakemaan kipunaa Nevanjoen takaa, saadakseen siitä tulen helpottamaan elämää pimeydessä. Aluen järvestä hän kalastaa kalan, joka on niellyt kipunan. Kipuna on sinikeräsenä, jonka Väinämöinen kehittää. Siitä syntyy punakeränen, jonka senkin Väinämöinen purkaa. Nyt löytyy vihdoin tulikipuna, mutta se karkaa, sytyttää metsäpalon, polttaa Väinämöisen parran ja vielä seppä Ilmaristakin pahasti.

Väinämöinen menee kytevän metsäpalon luo, ottaa palavan kannonkappaleen, ja vie sen kotiinsa Väinölään. Niin saa Väinölä tulen.

Tulkintoja

Tulikipunan uskotaan liittyvän todelliseen tapahtumaan, pronssikaudella Viron Kaalijärven synnyttäneeseen meteoriitti-iskuun. Kalevalan tulikipunan putoaminen nähtiin kaukaa, ja myös oikea meteori luultavasti näkyi ympäri Pohjoisen Euroopan. Samoihin aikoihin vallitsi pimeys, joka johtui törmäyksen aikaansaamasta pölystä. Myös Kalevalassa kerrotaan pimeydestä. Järven kuohunta ja metsäpalot viittaavat myös meteoriitti-iskuun. Kaalin kraatterin synnyttänyt meteoriitti-isku tapahtui Suomesta nähtynä Nevanjoen takana, kuten myös Kalevalan tapahtuma.

Lähteet

  • Kalevala. Uuden Kalevalan satavuotismuistopainos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1949.