Nykymaailmassa Emuu:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ilmestymisestään lähtien Emuu on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt intensiivistä keskustelua ja loputtomia keskusteluja sen vaikutuksista, sovelluksista ja seurauksista. Olipa Emuu vaikutus teknologiaan, talouteen, kulttuuriin tai politiikkaan, se on edelleen tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä herättää kasvavaa kiinnostusta ja kiinnittää eri toimijoiden ja sektoreiden huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Emuu:n eri puolia, sen haasteita, mahdollisuuksia ja mahdollisia seurauksia tavoitteenaan valaista sen merkitystä ja auttaa ymmärtämään sen laajuutta ja merkitystä nykyään.
Emuut ovat itäsuomalaisia ja karjalaisia myyttisiä olentoja, jotka ovat jonkin kasvi- tai eläinlajin kantavanhempia. Emuu on synnyttänyt tai luonut jonkin kasvi- tai eläinlajin ja kantaa vastuun lajin toiminnasta ja huolenpidosta. Sana emuu on muunnos vanhasta äitiä tarkoittavasta sanasta emo.
Metsästäjät pyysivät usein loitsuin eläinlajien kantavanhemmilta metsästysonnea. Ajateltiin, että kantavanhempi päättää, kenelle se antaa jälkeläisiään saaliiksi. Myös monilla pahoilla olennoilla tai asioilla oli kantavanhempi. Pahaa olentoa voitiin yrittää karkottaa vanhempansa luo tai uhata, että jos olento ei tottele, sen käytöksestä kerrotaan vanhemmalle. Myös kantavanhempaa saatettiin käskeä panemaan lapsensa kuriin. Monet kantavanhemmat tunnettiin nimeltä, tosin nimitykset vaihtelivat eri perinteissä.
Tutkijat aina Christfried Gananderista lähtien ovat käyttäneet näistä olennoista sanaa "emuu", ja sana esiintyy myös taltioiduissa loitsuissa. Tosin olentoja nimitettiin muillakin emo-sanan muunnoksilla ja muilla äitiä tai vanhempaa merkitsevillä sanoilla.
Joitakin kasvien ja eläinten kantavanhempia tiedetään nimeltä.