Nykyään Metsänpeitto on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Metsänpeitto on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion joko ihmisten elämään kohdistuvan vaikutuksensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Ajan myötä Metsänpeitto:stä on tullut lähtökohta keskusteluille, analyyseille ja tutkimukselle, jossa pyritään ymmärtämään sen tärkeyttä ja vaikutuksia eri alueilla. Tässä yhteydessä on aiheellista syventyä Metsänpeitto:n tutkimukseen ja sen vaikutukseen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Metsänpeitto on suomalaisessa uskomusperinteessä tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua.
Metsänpeittoa on pidetty metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Uskomuksen mukaan metsänpeittoon voi joutua joskus jonkin olennon, esimerkiksi metsänhaltijan tai harakan, viemänä. Toisaalta ihminen voi uskoa joutuneensa metsänpeittoon, mikäli eksyy, eikä löydä omin avuin metsästä kotiin.[1][2][3] Metsänpeittoon on sanottu päätyvän myös, jos astuu noidankehään, eli sienien muodostaman ympyrän sisälle.
Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi. Metsänpeittoon joutunut saattaa myös näyttää kiveltä tai kannolta. On kertomuksia, joissa kadonnutta lehmäänsä etsivä istuu uupuneena kivelle, tietämättä istuvansa lehmänsä päällä. Jotkut pääsevät metsänpeitosta tekemättä mitään, toiset taas tehtyään taikatemppuja, ja joidenkin kerrotaan kadonneen iäksi.lähde?
Metsänpeitosta on uskottu pääsevän pois, jos riisuu kaikki vaatteensa ja pukee ne uudelleen päälleen nurinpäin. Myös kengännauhat tulee vaihtaa jalasta toiseen.[1][3][4][5]
Toinen keino on omien jalkojensa välistä katselu. On myös erilaisia keinoja, joilla voidaan löytää metsänpeittoon joutunut, kuten juuriston tai solmuun väännetyn puun läpi katselu, jalanjälkien kääntäminen ympäri tai veden kaataminen jälkiin. Myös kadonneen etsijä on voinut kääntää vaatteitaan nurin päin. Metsänpeitosta pääsemiseksi on myös useita loitsuja tai loruja, joiden avulla etsijät voivat rikkoa metsänpeittoon joutuneen päältä loitsun. Päästäjä oli tietäjä, joka kykeni palauttamaan metsänpeittoon joutuneen.[1][3]
Kuhmoniemeltä tallennetun loitsun mukaan metsänpeitosta pelastettiin karja seuraavalla tavalla:
Päästä, mehtä, meijän eläimet,
Päästä, mehtä, meijän eläimet!
Vuolen kullat kuun ikäiset,
Hopeat ijän ikuiset
Näreelle tammiselle,
Mehtolan kuninkaalle.
(SKRV:XII2 6966)
UFO-harrastajien oz-ilmiö muistuttaa metsänpeittoa. Metsänpeittoa muistuttavia oireita voi aiheuttaa esimerkiksi diabetes.lähde?