Apueläin
Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa syvemmälle Apueläin-aiheeseen ja tutkia sen kaikkia puolia. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Apueläin on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri tieteenaloilla. Kautta historian Apueläin on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten elämässä, sillä se on vaikuttanut tapaan, jolla he ajattelevat, toimivat ja suhtautuvat ympäristöönsä. Tässä artikkelissa tarkastelemme Apueläin:n eri näkökulmia ja tutkimme, miten se on kehittynyt ajan myötä. Lisäksi tutkimme sen merkitystä tänään ja sen ennustetta tulevaisuuteen. Valmistaudu astumaan Apueläin:n jännittävään maailmaan ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Tarkennus |
Apueläin on tutkijoiden käyttämä nimitys suomalaisen tietäjän lähinnä yliluonnollisina apureina pitämistä todellisista elätti-eläimistä, jotka eivät kuitenkaan olleet suoranaisesti kesyjä kotieläimiä. Tunnetuimpia olivat käärmeet. Käärmeiden arveltiin olevan sukua salamoille ja siten taivaan jumalalle, johtuen osittain sahalaita-kuviosta niiden selässä. Käärmeitä käytettiin sairaiden hoidossa, myös pelästyttämisessä. Pelätyt käärmeet antoivat tietäjälle arvovaltaa.
Toisinaan on pidetty myös korppeja eli kaarneita. Tässä saattaa olla taustalla sama ikivanha perinne kuin skandinaaveilla, joilla korpit ovat jopa ylijumala Odinin apureita.
Tietäjä saattoi myös käyttää kaloja toimituksissaan. Esimerkiksi ihmisen saattoi pilata eli sairastuttaa, jos hänen hiuksensa tai kynnenpalansa laittoi kalan suuhun, ja päästi kalan karkuun. Kala vei ihmisen osan veden pohjan läpi Tuonelaan ja ihmisen osan kurja kohtalo heijastui jotenkin ihmiseen itseensä, sairastuttaen hänet.
Merkittävin kala oli tietäjälle usein hauki. Kaivossa tai lähteessä kasvoi toisinaan sinne siirretty kaivohauki, jota pidettiin paitsi puhdistamassa vettä elukoista, usein myös tietäjän yliluonnollisena apurina.
Lähteitä
- Siikala, Anna-Leena 1992: Suomalainen šamanismi: mielikuvien historiaa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. ISBN 951-717-704-6
- Martti Haavio: Suomalainen mytologia (1967)