Richard Willstätter

Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Richard Willstätter perusteellisesti. Kautta historian Richard Willstätter on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri alueilla kulttuurista ja taiteesta tieteeseen ja teknologiaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla analysoimme Richard Willstätter:n merkitystä nykyajan kontekstissa sekä sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueiden kehitykseen ja kehitykseen. Lisäksi tutkimme, kuinka Richard Willstätter on ollut useiden tulkintojen ja lähestymistapojen kohteena aikojen saatossa, mikä on vaikuttanut sen jatkuvaan merkityksellisyyteen nykyään. Richard Willstätter on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmaan alkuperästään nykypäivään, ja tässä artikkelissa pyritään tutkimaan ja ymmärtämään sen vaikutusta perusteellisesti.

Richard Willstätter
Henkilötiedot
Syntynyt13. elokuuta 1872
Karlsruhe, Saksa
Kuollut3. elokuuta 1942 (69 vuotta)
Muralto, Sveitsi
Kansalaisuus Saksa saksalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Münchenin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Alfred Einhorn
Adolf von Baeyer
Instituutti Münchenin yliopisto
ETH Zürich
Berliinin yliopisto
Kaiser Wilhelm -instituutti
Tutkimusalue Kemia
Tunnetut työt Orgaaninen kemia
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1915)

Richard Martin Willstätter (13. elokuuta 1872 Karlsruhe – 3. elokuuta 1942 Muralto) oli saksalainen orgaaniseen kemiaan perehtynyt kemisti, joka tutki kasvien pigmenttien kemiallista rakennetta ja selvitti muun muassa lehtivihreän rakenteen. Kasvien pigmenttejä koskevista tutkimuksistaan hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1915.

Willstätter syntyi Karlsruhessa ja aloitti koulunkäyntinsä siellä, kunnes hänen perheensä muutti, minkä jälkeen hän jatkoi opiskelua Nürnbergissä. 18-vuotiaana hän pääsi Münchenin yliopistoon, jossa hän opiskeli kemiaa viidentoista vuoden ajan aluksi Adolf von Baeyerin oppilaana. Hän valmistui vuonna 1894 tohtoriksi väitöskirjansa aiheena kokaiinin rakenne. Willstätter jatkoi tutkimuksiaan toisiin alkaloideihin ja syntetisoi niitä useita.[1] Vuonna 1896 hänet nimitettiin yliopiston lehtoriksi ja vuonna 1902 Professor extraordinariukseksi.

Vuonna 1905 hän siirtyi professoriksi Zürichin yliopistoon. Siellä hän selvitti lehtivihreän rakenteen. Vuonna 1912 hänestä tuli kemianprofessori Humboldt-yliopistoon Berliiniin ja Kaiser Wilhelm -instituutin johtaja. Tuolloin hän tutki kasvien ja hedelmien pigmenttejä. Vuonna 1916 hän palasi takaisin Müncheniin opettajansa von Bayerin seuraajaksi. 1920-luvun aikana Willstätter keksi entsyymireaktioiden mekanismin ja teki paljon töitä osoittaakseen, että entsyymit ovat kemiallisia aineita eivätkä biologisia organismeja. Vuonna 1924 Willstätterin ura loppui, kun hän antisemitismin vastaisena eleenä ilmoitti jäävänsä eläkkeelle[1].

Willstätter kieltäytyi ulkomaisista työtarjouksista ja pysyi Natsi-Saksassa kunnes pakeni natseja Sveitsiin Muraltoon vuonna 1938[1] ja eli siellä elämänsä loppuun asti. Hän kuoli sydäninfarktiin vuonna 1942.

Lähteet

  1. ↑ a b c Vuosisatamme 1000 tärkeintä ihmistä Wil–Wri. (52-osainen juttusarja 1969–1970, suomennettu The Sunday Timesista.) Helsingin Sanomat, 13.9.1970, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla