Suomen maakuntatunnukset on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion kautta historian. Löytämisestään lähtien se on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, tiedemiehissä ja suuressa yleisössä. Tässä artikkelissa tutkimme Suomen maakuntatunnukset:n eri puolia, sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen merkitystä tänään ja sen roolia tulevaisuudessa. Suomen maakuntatunnukset on jättänyt lähtemättömän jäljen ympärillämme olevaan maailmaan populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen tieteessä ja teknologiassa. Kattavan analyysin avulla yritämme valaista tätä kiehtovaa aihetta ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.
Suomen maakunnilla on useita erilaisia maakuntatunnuksia. Yleisimmin maakunnilla on vaakuna, nimikkolintu, -kala, -kasvi ja -kivi. Vuonna 2011 valittiin jokaiselle Suomen maakunnalle myös maakuntajärvi. Myös vanhat isännänviirit voidaan katsoa maakunnallisiksi tunnuksiksi. Maakunnalla voi myös olla lippu. Maakuntatunnuksiin rinnastuvat myös maakuntalaulut.
Viidellä maakunnalla ei ole nimikkoeläintä: Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kainuu, Keski-Pohjanmaa ja Päijät-Häme.
Nimi | Vaakuna | Lippu | Maaeläin | Lintu | Kala | Kasvi | Kivi | Järvi |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Itä-Uusimaa | ![]() |
– | – | haarapääsky | meritaimen | leskenlehti | Sipoon kalkkikivi | – |
Maakuntalinnut valittiin vuonna 1985 Lintutieteellisten yhdistysten liiton (nykyisin BirdLife Suomi) järjestämässä yleisöäänestyksessä, johon osallistui 5500 vastaajaa. Laulujoutsen oli valittu kansallislinnuksi jo 1981.
Suomen Matkailuliitto ja Geologian tutkimuskeskus järjestivät vuonna 1989 äänestyksen Suomen maakuntakivistä. Ääniä tuli yhteensä yli 20 000 kpl. Vuosien mittaan maakuntakivet ovat hivenen muuttuneet muun muassa maakuntien uudelleennimeämisen takia. Suomen kansalliskivi on graniitti.