Vaasan lähetysseurakunta

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Vaasan lähetysseurakunta:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Vaasan lähetysseurakunta on ollut tutkimuksen ja kiistan aiheena, ja yritämme tässä artikkelissa valaista sen tärkeimpiä näkökohtia. Vaasan lähetysseurakunta:llä on alusta lähtien tähän päivään asti ollut ratkaiseva rooli eri alueilla, ja sen kulkureitin ymmärtäminen on välttämätöntä ymmärtääksesi sen merkityksen nykyään. Liity kanssamme tälle matkalle selvittääksesi Vaasan lähetysseurakunta:n salaisuudet ja mysteerit.

Vaasan lähetysseurakunta
Missionskyrkan i Vasa
Vaasan lähetysseurakunnan Missionskyrkan osoittessa Rauhankatu 20.
Vaasan lähetysseurakunnan Missionskyrkan osoittessa Rauhankatu 20.
Suuntautuminen vapaakirkollisuus
Kirkkokunta Missionskyrkan i Finland
Perustettu 1883
Pastori Anette Nyman
Pääkirkko Rauhankatu 20
65100 Vaasa
Aiheesta muualla
Sivusto

Vaasan lähetysseurakunta eli ruotsalainen vapaaseurakunta (ruots. Missionskyrkan i Vasa) on vuonna 1883 perustettu vaasalainen vapaaseurakunta. Seurakunta kuuluu Missionskyrkan i Finland-kirkkokuntaan. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Vaasan keskustassa, Rauhankadulla. Seurakunnan pastori on Anette Nyman.[1][2] Vapaaseurakunta tuli alkuaikoinaan 1880-luvulla tunnetuksi vapaakirkollisuuden keskuksena joka henkilöityi erityisesti Alba Hellmanin ja Edvard Björkenheimin toimintaan.

Historia

Vapaakirkollisuuden keskus

Baptistista pyhäkoulua pitäneen Alba Hellmanin ja tämän siskon Hildan kodista tuli 1870-luvun lopulla Vaasassa vapaakirkollisuuden keskus, mikä johtui pitkälti Hellmanin kirjeenvaihdosta muun muassa Grattan Guinnessin kanssa. Ruotsalaisen eversti K. A. Broadyn Vaasassa pitämä raittiusesitelmä teki vaikutuksen Hellmanin sisaruksiin, mikä johti Vaasan ehdottoman raittiuden seuran perustamiseen vuonna 1877.[3]

Vuonna 1878 Orisbergin kartanon isäntä Edvard Björkenheim liittyi raittiusseuraan vuonna 1878 ja hänen pitämät raittiuspuheet Vaasassa ja Orismalassa keräsivät runsaasti yleisöä. Björkenheimistä tuli Vapaa Lähetyksen yksi merkittävimmistä työntekijöistä toiminnan alkuvaiheessa.[4][5][6] Syksyllä 1883 Björkenheimilla oli mahdollisuus kuunnella puolen vuoden ajan Boardmania, Moodya ja Sankeyta sekä anglo-amerikkalaisen pyhityksen johtajia kuten Hudson Tayloria, Grattan Guinesia ja Reginald Radcliffea.[7]

Kehitys vapaaseurakunnaksi

Hellmanin kodin ja Edvard Björkenheimin välinen yhteisö jätti jälkensä Vaasan ja sen lähiseutujen vapaakirkolliseen toimintaan. Hellmanin sisarukset hoitivat Raamattuseurojen myymälää ja Alba Hellman harjoitti merimieslähetystä. Lordi Radstockin vierailu Suomessa vaikutti myös Hellmaniin ja Radstockin tulkki A. F. Tiselius vieraili elokuussa 1879. Tiseliuksen saarnatoiminnan kautta vapaakirkolliset ystäväpiirit tulivat yhteen ja vähitellen heitä alettiin kutsumaan vapaaseurakunnaksi. Muodollinen siirtymä baptistikirkosta vapaaseurakunnalisuuteen tapahtui Vaasassa vuonna 1883, kun kymmenen vapaampaa ehtoolliskäytäntöä suosinutta saarnaaja A. W. Backmanin johdolla erosi seurakunnasta. Alkujaan vapaaseurakunta kokoontui Hellmanien kotona, mutta syyskuussa 1884 vihittiin käyttöön seurakunnan oma lähetystalo.[4][8][9][7]

Seurakunnan johtajat

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Vaasan lähetysseurakunnan johtajina:[10]

  • 1883–1887: Anders Vilhelm Backman
  • 1887–1888: Nils Fredrik Nyréen
  • 1891–1892: Erik Landell
  • 1894–1895: Nils Fredrik Nyréen
  • 1895–1896: Erik Landell
  • 1896–1898: R. Bonsdorff
  • 1897–1901: A. Hällis
  • 1899–1901: August Nilsson
  • 1901–1902: L. G. Fristedt
  • 1903–1905: Carl Dahlström
  • 1905–1908: J. A. Tavaststjerna
  • 1908–1911: O. V. Smedlund
  • 1910–1919: P. W. Lindahl
  • 1919–1923: Abraham Edholm
  • 1923–1926: A. V. Rosenberg
  • 1926–1927: H. Strömstedt
  • 1927–1934: P. W. Lindahl
  • 1934–1946: Uno Dahlbom
  • 1936–1946: U. Dahlbom
  • 1946–1957: Toivonen
  • 1957–1959: F. Höglund
  • 1960–1962: J. A. Hedman
  • 1962–1965: R. Forsner
  • 1965–1969: Birg Österlund
  • 1969–1972: Hj Hopén
  • 1972–1977: P-O. Holtti
  • 1978–1980: T-O. Pettersson
  • 1981–1983: Siv Ekman

Lähteet

  • Hämelin, Eila, Rautamäki, Vappu: Tienraivaajat: Vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä. Hämeenlinna: Päivä, 2001. ISBN 951-622-880-1 (sidottu)
  • Lindfors, Sven E.: Frikyrkorörelsens i Vasa uppkomst och utveckling. (En berättelse om en frikyrkoförsamlings födelse, liv och utveckling under 100 år) Vasa: Fria Missionsförbundets expedition, 1983. ISBN 951-994-64-5-4 (ruotsiksi)
  • Näsman, Nils: Svenska Österbottens historia. (Osa 2) Vasa: Svenska Österbottens landskapsförbund, 1979. ISBN 951-99097-5-3 (ruotsiksi)
  • Salmensaari, S. S.: Suomen vapaakirkko. Tampere: Päivä, 1957
  • Svanljung, Albert Fr.: Hilda Hellman: elämäkerrallisia piirteitä. Kuopio: Raittiuden ystävät, 1902. NBN-FI f415238

Viitteet

  1. ↑ Kontakt Missionskyrkan i Vasa. Viitattu 19.8.2022. (ruotsiksi)
  2. ↑ Våra församlingar Missionskyrkan i Finland. Viitattu 19.8.2022.
  3. ↑ Hilda Hellman. Elämäkerrallisia piirteitä, s. 45-46
  4. ↑ a b Suomen Vapaakirkko, s. 41
  5. ↑ Tienraivaajat, s. 25-26
  6. ↑ Hilda Hellman. Elämäerrallisia piirteitä, s. 17
  7. ↑ a b Näsman 1979, s. 90–93
  8. ↑ Tienraivaajat, s. 23, 25
  9. ↑ Hilda Hellman. Elämäkerrallisia piirteitä, s. 17-19, 49
  10. ↑ Lindfors 1983, s. 128–130

Aiheesta muualla