Tämän päivän artikkelissa tutkimme Wilhelm Maximilian Carpelan:tä, aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime vuosina. Wilhelm Maximilian Carpelan on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion synnyttäen keskustelua ja keskustelua eri aloilta. Teollisuuden vaikutuksista yhteiskunnallisiin vaikutuksiinsa Wilhelm Maximilian Carpelan on tullut kiinnostava kohde niille, jotka haluavat ymmärtää paremmin ympäröivää maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme tarkasti Wilhelm Maximilian Carpelan:n monia puolia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta eri yhteyksissä. Valmistaudu lähtemään jännittävälle tutkimusmatkalle ja pohdiskeluun Wilhelm Maximilian Carpelan:stä.
Wilhelm Maximilian Carpelan | |
---|---|
![]() Wilhelm Maximilian Carpelan. (O. J. Södermarkin piirros.) |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Wilhelm Maximilian Carpelan |
Syntynyt | 7. tammikuuta 1787 Taivassalo |
Kuollut | 19. toukokuuta 1830 (43 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
|
Wilhelm Maximilian Carpelan (7. tammikuuta 1787 Taivassalo – 19. toukokuuta 1830 Tukholma, Ruotsi)[1] oli suomalainen kartanpiirtäjä[2], taidemaalari ja -graafikko.
Carpelanin vanhemmat olivat luutnantti, vapaaherra Axel Maximilian Carpelan ja Barbro Elisabeth o.s. Toll.[3] Hänen puolisonsa oli vuodesta 1824 Emanuela Sophia o.s. Scherman. Heille syntyi kolme lasta, joista ainoastaan esikoinen Vilhelm Axel Zakarias Carpelan (1825–1892) selvisi aikuisikään.[1]
Carpelan aloitti sotilasuransa Porin rykmentissä ja liittyi vasta perustettuihin maanmittausjoukkoihin. Suomen sodan jälkeen hän muutti Ruotsiin.[4]
Carpelan teki kivipiirrokset julkaisuihin Voyage pittoresque aux alpes Norvegiennes (1821–1822) ja Vues Norvegiennes. Hän oli vakituisessa palveluksessa armeijassa everstiluutnanttina ja toimi myöhemmin kartanpiirtäjänä.[3]
Carpelan toimi Norjassa 1819–1824 valtakunnanhoitajan adjutanttina. Ruotsissa hän oli sotatiedeakatemian jäsen. Norjassa syntyivät kuvat hänen teokseensa Voyage pittoresque aux alpas norvégiennes. Hän teki teoksensa kuvat hyvin tottuneesti akvatintamenetelmällä. Ruotsissa ja Norjassa toimiessaan hän näyttää "eurooppalaistuneen" taiteessaan.[2]