Argentiinan Grand Prix 1981
Tässä artikkelissa perehdymme Argentiinan Grand Prix 1981:n jännittävään maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja merkityksiä. Argentiinan Grand Prix 1981 on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua läpi historian, ja siitä on tullut eri näkökulmien ja tieteenalojen kohtaamispaikka. Argentiinan Grand Prix 1981 on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan ja kulttuuriin aina sen alkuperästä nykyiseen vaikutukseensa. Näillä sivuilla uppoudumme Argentiinan Grand Prix 1981:n löytö- ja pohdiskelumatkalle, analysoimalla sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja sen merkitystä ihmisten elämässä. Valmistaudu lähtemään kiehtovalle matkalle Argentiinan Grand Prix 1981:n läpi, jossa löydämme sen merkityksen ja merkityksen nykymaailmassa.
 Argentiinan Grand Prix 1981 |
|
|---|---|
|
3. osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1981.
|
|
 |
|
| Päivämäärä | 12. huhtikuuta 1981 |
| Rata | Autódromo Oscar Alfredo Gálvez |
| Sijainti | Buenos Aires, Argentiina |
| Ratatyyppi | moottorirata |
| Radan pituus | 5,968 km |
| Kilpailun pituus | 53 kierrosta, 316,304 km |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Nelson Piquet (Brabham-Ford) |
| Paaluaika | 1.42,665 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
Nelson Piquet (Brabham-Ford) |
| Toinen |
Carlos Reutemann (Williams-Ford) |
| Kolmas |
 Alain Prost (Renault) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Nelson Piquet (Brabham-Ford) |
| Kierrosaika | 1.45,287 (kierroksella 6) |
Argentiinan Grand Prix 1981 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 12. huhtikuuta 1981 Autódromo Oscar Alfredo Gálvez -radalla Argentiinassa. Kilpailun voitti Brabhamilla ajanut Nelson Piquet, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.[1] Kilpailuviikonlopun alussa kiistelyä aiheuttivat Brabham-tallin käyttämä jousitusjärjestelmä maaefektin muokkaamisessa ja Williams-tallin sisäinen politiikka kuljettajiensa arvojärjestyksestä, mitä käsiteltiin myös argentiinalaisessa mediassa.[2]
Kilpailu[3]
" class="mw-editsection-visualeditor">muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallitseva maailmanmestari Alan Jones otti startin jälkeen johtopaikan, mutta Nelson Piquet ohitti hänet jo ensimmäisellä kierroksella.[2] Piquet'n johto oli 18 sekuntia, kun kilpailua oli ajettu neljäsosa. Toisena oli Carlos Reutemann, joka vietti 39-vuotispäiviään. Puolimatkassa Piquet'n johto oli 22 sekuntia ja Hector Rebaque oli siirtynyt toiseksi. Rebaque sai kuitenkin 10 sekunnin aikasakon, koska hänen autonsa oli liikkunut lähtöhetkellä. Rebaque taisteli toisesta sijoituksesta Reutemannia vastaan, kunnes joutui keskeyttämään tekniseen vikaan.[2] Nelson Piquet voitti helponlaisesti kilpailun, jota seurasi 100 000 katsojaa Buenos Airesin autoradalla. Muut tallit tekivät Brabhamin T49-autosta protestin, mutta kilpailun lopputulokset eivät muuttuneet.[2] Kahdeksannesta lähtöruudusta startannut Keijo Rosberg keskeytti jo neljännellä kierroksella.
Kansainvälinen moottoriurheiluliitto FISA sakotti Lotus-tallin päällikköä Colin Chapmania 100 000 dollarilla MM-kisojen huonoon valoon saattamisesta.[2] Riitojen syynä oli kaksirunkoinen Lotus 88, jolla ajamisen FISA oli kieltänyt Länsi-Yhdysvaltain, Brasilian ja Argentiinan Grand Prixeissa. Länsi-Yhdysvaltain GP:ssä 11 mukana olleista 16 tallista jätti protestin autoa vastaan. Tallit väittivät että auton sisempi, pehmeämmin jousitettu kori toimi aerodynaamisena liikkuvana osana, jonka säännöt kieltävät.[4] Auto pysyi paremmin radan pinnassa, kun ulompi kori voitiin jousittaa hyvin jäykäksi. Chapman oli ensi kerran 22 vuoteen poissa Formula 1 -kilpailusta, sillä hän lähti harjoitusajopäivänä kotimaahansa. Ennen lähtöään hän antoi julkilausuman, jossa sanoi lajin hukkuvan plagiaation suohon, juonitteluun ja pikkumaisiin sääntötulkintoihin.
Tulokset
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5 | Nelson Piquet
|
Brabham-Ford | 53 | 1:34.32,74 | 1 | 9 |
| 2 | 2 | Carlos Reutemann
|
Williams-Ford | 53 | + 26,61 | 4 | 6 |
| 3 | 15 | Alain Prost
|
Renault | 53 | + 49,98 | 2 | 4 |
| 4 | 1 |  Alan Jones
|
Williams-Ford | 53 | + 1.07,88 | 3 | 3 |
| 5 | 16 | René Arnoux
|
Renault | 53 | + 1.31,85 | 5 | 2 |
| 6 | 11 |  Elio de Angelis
|
Lotus-Ford | 52 | + 1 krs. | 10 | 1 |
| 7 | 29 | Riccardo Patrese
|
Arrows-Ford | 52 | + 1 krs. | 9 | |
| 8 | 22 |  Mario Andretti
|
Alfa Romeo | 52 | + 1 krs. | 17 | |
| 9 | 30 | Siegfried Stohr
|
Arrows-Ford | 52 | + 1 krs. | 19 | |
| 10 | 23 | Bruno Giacomelli
|
Alfa Romeo | 51 | Polttoaine loppui | 22 | |
| 11 | 8 | Andrea de Cesaris
|
McLaren-Ford | 51 | + 2 krs. | 18 | |
| 12 | 9 |  Jan Lammers
|
ATS-Ford | 51 | + 2 krs. | 23 | |
| 13 | 4 | Ricardo Zunino
|
Tyrrell-Ford | 51 | + 2 krs. | 24 | |
| Kesk. | 27 |  Gilles Villeneuve
|
Ferrari | 40 | Voimansiirto | 7 | |
| Kesk. | 33 | Patrick Tambay
|
Theodore-Ford | 36 | Öljyvuoto | 14 | |
| Kesk. | 7 |  John Watson
|
McLaren-Ford | 36 | Voimansiirto | 11 | |
| Kesk. | 6 |  Hector Rebaque
|
Brabham-Ford | 32 | Sähköt | 6 | |
| Kesk. | 21 | Chico Serra
|
Fittipaldi-Ford | 28 | Vaihdelaatikko | 20 | |
| Kesk. | 26 | Jacques Laffite
|
Ligier-Matra | 19 | Ohjautuvuus | 21 | |
| Kesk. | 14 |  Marc Surer
|
Ensign-Ford | 14 | Moottori | 16 | |
| Kesk. | 20 |  Keke Rosberg
|
Fittipaldi-Ford | 4 | Polttoaineen syöttö | 8 | |
| Kesk. | 12 | Nigel Mansell
|
Lotus-Ford | 3 | Moottori | 15 | |
| Kesk. | 28 | Didier Pironi
|
Ferrari | 3 | Moottori | 12 | |
| Kesk. | 3 | Eddie Cheever
|
Tyrrell-Ford | 1 | Kytkin | 13 | |
| DNQ | 31 | Miguel Angel Guerra
|
Osella-Ford | ||||
| DNQ | 32 | Beppe Gabbiani
|
Osella-Ford | ||||
| DNQ | 17 |  Derek Daly
|
March-Ford | ||||
| DNQ | 25 | Jean-Pierre Jabouille
|
Ligier-Matra | ||||
| DNQ | 18 |  Eliseo Salazar
|
March-Ford |
Muuta
- Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.42,665
- Nopein kierros: Nelson Piquet – 1.45,287 (kierroksella 6)
- Ford-moottoreiden 140:s voitto
- Alain Prostin ensimmäinen palkintosija[7]
- Ensimmäinen Andrea de Cesariksen maaliin ajettu kilpailu[8]
Tilanne kuljettajien MM-sarjassa
| Sija | Kuljettaja | Pisteet |
|---|---|---|
| 1 | Carlos Reutemann | 21 |
| 2 | Alan Jones | 18 |
| 3 | Nelson Piquet | 13 |
| 4 | Riccardo Patrese | 4 |
| Alain Prost | 4 | |
| 6 | Mario Andretti | 3 |
| Elio de Angelis | 3 | |
| Marc Surer | 3 | |
| 9 | René Arnoux | 2 |
| Eddie Cheever | 2 | |
| 11 | Jacques Laffite | 1 |
| Patrick Tambay | 1 |
Lähteet
- ↑ 1981 Driver Standings: Nelson Piquet Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Piquet Ends Williams Run ESPN. Viitattu 12.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 13.4.1981
- ↑ Jones Wins as Patrese Stars at Long Beach ESPN. Viitattu 12.4.2016. (englanniksi)
- ↑ 1981 Argentine Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited/FIA. Viitattu 14.10.2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 14.10.2007.
- ↑ STATS F1: Alain PROST - Podiums • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 12.8.2017. (englanniksi)
- ↑ STATS F1: Statistics Drivers - Misc - Finished - De CESARIS Andrea • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Autódromo Oscar Alfredo Gálvez (1953–1958, 1960, 1972–1975, 1977–1981, 1995–1998) | |||||||||
.svg){kind=small}
