Charles Thomson Rees Wilson

Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Charles Thomson Rees Wilson:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan. Charles Thomson Rees Wilson on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe useiden vuosien ajan, ja sen merkitys on edelleen käsinkosketeltava. Charles Thomson Rees Wilson on jättänyt merkittävän jälkensä ihmiselämän eri osa-alueille alkuperästään ajan myötä tapahtuvaan kehitykseen, ja se on vaikuttanut kaikkeen ihmisten välisistä suhteista poliittiseen ja taloudelliseen dynamiikkaan. Tämän yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Charles Thomson Rees Wilson:n roolia nykymaailmassa ja pohtimaan sen vaikutusta tulevaisuudessa.

Charles Thomson Rees Wilson
Henkilötiedot
Syntynyt14. helmikuuta 1869
Glencorse, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut15. marraskuuta 1959 (90 vuotta)
Carlops, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta Britti
Koulutus ja ura
Tutkinnot Manchesterin yliopisto
Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Joseph John Thomson
Oppilaat Philip Dee
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut työt Sumukammio
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1927)
Franklin-mitali (1929)

C.T.R. Wilson eli Charles Thomson Rees Wilson (14. helmikuuta 1869 – 15. marraskuuta 1959) oli skotlantilainen fyysikko ja meteorologi.[1] Hän toimi professorina Cambridgen yliopistossa vuosina 1924–1934. Wilson tutki muun muassa vesihöyryn tiivistymistä ja meteorologian sähköisiä ilmiöitä. Hän sai vuonna 1927 Nobelin fysiikanpalkinnon menetelmästään, jolla tehdään sähköisesti varattujen kappaleiden radat näkyviksi sumukammiossa.[2]

Wilson syntyi lähellä Edinburghia. Hän menetti isänsä neljävuotiaana ja muutti äitinsä kanssa Manchesteriin, missä kävi koulunsa ja aloitti yliopisto-opintonsa. Hän opiskeli biologiaa ja aikoi tulla lääkäriksi. Vuonna 1888 hän lähti stipendin turvin Cambridgeen, missä suoritti tutkintonsa 1892. Siellä hän kiinnostui fysiikasta ja kemiasta. Seistessään Ben Nevis -vuorella 1894 hän ihaili sumuvarjoja ja muita haloilmiöitä ja päätti tuottaa samanlaisen laboratoriossa.[3]

Tuottaessaan pisaroita Cavendishin laboratoriossa hän alkoi miettiä, mistä pölyttömään ilmaan tuli tiivistymisytimiä. Hän altisti alkeellisen pilvikammionsa röntgensäteille, ja tiivistyminen kiihtyi, mikä tuki ajatusta, että säteily sai ilman ionisoitumaan. Hänet palkattiin tutkimaan ilmakehän sähköilmiöitä ja ioneita tiivistymisytiminä, ja sumukammio valmistui vasta 1911. Monet tutkijat alkoivat käyttää sitä eri puolilla maailmaa, ja sen avulla varmistettiin monia alkeishiukkasten ominaisuuksia.[3]

Lähteet

  1. ↑ C.T.R. Wilson | British physicist | Britannica www.britannica.com. Viitattu 15.2.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Veikko Ahola, Irmeli Kuhlman ja Jorma Luotio: Tietojätti. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X
  3. ↑ a b Biography (From Nobel Lectures, Physics 1922–1941, Elsevier Publishing Company, Amsterdam, 1965) nobelprize.org – The Official Web Site of the Nobel Prize. Viitattu 4.8.2012. (englanniksi)