Nykyään Frits Zernike on yleisesti kiinnostava aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ajan myötä Frits Zernike on kehittynyt ja sen vaikutukset ovat tulleet yhä tärkeämmiksi jokapäiväisen elämän eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Frits Zernike:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Sen alkuperästä nykytilanteeseen tutkimme, kuinka Frits Zernike on vaikuttanut ja inspiroinut yksilöitä, yhteisöjä ja kokonaisia yhteiskuntia. Lisäksi käsittelemme Frits Zernike:n tarjoamia haasteita ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia ratkaisuja ja lähestymistapoja niiden ratkaisemiseksi. Liity kanssamme tälle Frits Zernike:n löytö- ja pohdiskelumatkalle!
Frits Zernike | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. heinäkuuta 1888 Amsterdam, Alankomaat |
Kuollut | 10. maaliskuuta 1966 (77 vuotta) Amersfoort, Alankomaat |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Andreas Smits |
Instituutti |
Amsterdamin yliopisto Groningenin yliopisto |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot |
![]() |
|
Frederik (Frits) Zernike (16. heinäkuuta 1888 Amsterdam – 10. maaliskuuta 1966) oli alankomaalainen fyysikko. Hänet palkittiin vuonna 1953 Nobelin fysiikanpalkinnolla vaihekontrastimikroskoopin keksimisestä.[1] Vaihekontrastimikroskooppi mahdollistaa solujen sisärakenteen tutkimisen ilman väriaineita.
Zernike opiskeli pääaineena kemiaa ja sivuaineina fysiikkaa ja matematiikkaa Amsterdamin yliopistossa vuodesta 1905. Väitöskirjassaan hän sovelsi Gibbsin statistista mekaniikkaa, mikä oli L. S. Ornsteinin erikoisalaa. Ornsteinin ja Zerniken yhteistyön tuloksena syntyi muun muassa Ornsteinin–Zerniken yhtälö, joka kuvaa korrelaatioita monen kappaleen systeemissä integraaliyhtälön muodossa. Vuonna 1915 Zernike siirtyi matemaattisen fysiikan luennoitsijaksi Groningenin yliopistoon Ornsteinin seuraajaksi. Viisi vuotta myöhemmin hän sai täyden professuurin.
Vuodesta 1930 Zernike keskittyi optiikan alan ongelmiin ja keksi muun muassa vaihekontrastimikroskoopin. Keksintö ei tosin saanut ansaitsemaansa huomiota kuin vasta 1941 Saksassa toisen maailmansodan aikana, kun Wehrmacht alkoi valmistaa sitä teollisesti.