Nykyään Hans Bethe:stä on tullut erittäin kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle ympäri maailmaa. Yhteiskuntavaikutuksistaan ihmisten jokapäiväiseen elämään Hans Bethe on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla. Sekä alan asiantuntijat että tavalliset ihmiset ovat omistaneet aikaa ja vaivaa Hans Bethe:n ymmärtämiseen ja analysoimiseen pyrkien ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja vaikutuksia elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme joitain tärkeimmistä Hans Bethe:een liittyvistä näkökohdista, jotta voimme tarjota kattavan näkemyksen tästä aiheesta, joka on erittäin tärkeä nykyään.
Hans Albrecht Bethe | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. heinäkuuta 1906 Strassburg, Saksa |
Kuollut | 6. maaliskuuta 2005 Ithaca, Yhdysvallat |
Kansalaisuus |
saksalainen yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Frankfurtin yliopisto Münchenin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Arnold Sommerfeld |
Instituutti |
Tübingenin yliopisto Cornellin yliopisto Duken yliopisto |
Tutkimusalue | fysiikka |
Palkinnot |
Franklin-mitali (1959)![]() |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Hans Albrecht Bethe (2. heinäkuuta 1906 Strassburg, Saksa – 6. maaliskuuta 2005 Ithaca, Yhdysvallat)[1] oli saksalais-amerikkalainen fyysikko. Hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1967 hänen ydinreaktioiden teoriaan ja erityisesti tähtien energiantuotantoon liittyneistä töistään.[2] Toisen maailmansodan aikana Bethe johti Los Alamosissa sijainneen atomipommiprojektin teoreettista osastoa. Hänen ryhmänsä selvitti uraani-235:n kriittisen massan.
Bethe todisti myös ensimmäisen atomipommin räjäytystä vuonna 1945. Hän sanoi, että häntä eivät kiinnostaneet pommin vaikutukset maailmaan. ”En ole filosofi”, hän selitti. Bethe vaikutti merkittävästi myös vetypommin kehitykseen. Myöhemmin Bethe kampanjoi Albert Einsteinin kanssa ydinkokeita ja kilpavarustelua vastaan.
Hans Bethen mukaan on nimetty muun muassa Bethen yhtälö, jonka hän esitti 1933. Yhtälö kuvaa varattujen hiukkasten, kuten protonien ja alfahiukkasten, liike-energian vähenemisestä väliaineessa.