Nykymaailmassa Klaus von Klitzing on aihe, joka herättää kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri alueilla. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, tämän päivän vaikutuksista tai vaikutuksistaan tulevaisuudessa, Klaus von Klitzing on aihe, joka ei jää huomaamatta. Eri näkökulmista ja lähestymistavoista olemme pyrkineet ymmärtämään ja analysoimaan Klaus von Klitzing:tä ymmärtääksemme sen tärkeyden ja seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme Klaus von Klitzing:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen. Tarkoituksena on tarjota kattava näkemys tästä aiheesta.
Klaus von Klitzing syntyi vuonna 1943 saksalaisten miehittämässä Puolassa. Hän suoritti perustutkintonsa Braunschweigin yliopistossa ja jatkoi tohtoriksi Würzburgin yliopistossa. 1970-luvulla hän työskenteli Oxfordissa ja Grenoblessa, 1980-luvun alussa Münchenin yliopistossa ja vuodesta 1986 johtajana Stuttgartin Max Planck -instituutissa.[2]
Hän sai Nobelin palkinnon vuonna 1985 havainnostaan, että tietyissä olosuhteissa johtimen sähkönjohtavuus on kvantittunut eli muuttuu hyppäyksittäin, ei tasaisesti. Tuon hyppäyksen suuruus riippuu atomiydintä kiertävän elektronin nopeudesta suhteessa valonnopeuteen. Von Klitzingin kokeiden avulla toiset tutkijat saattoivat tutkia komponenttien sähkönjohtavuutta ennennäkemättömällä tarkkuudella.[3]
↑Curriculum vitae (From Nobel Lectures, Physics 1981–1990, Editor-in-Charge Tore Frängsmyr, Editor Gösta Ekspång, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1993) Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.8.2012.