Tässä artikkelissa tutkimme Ed Elisian:tä perusteellisesti ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Analysoimme sen alkuperästä sen nykyajan merkitykseen, kuinka Ed Elisian on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tarkastellaan myös Ed Elisian:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä sekä sen roolia nykyisessä kontekstissa. Tämän kattavan analyysin avulla toivomme tarjoavamme täydellisen ja rikkaan käsityksen Ed Elisian:stä ja antaa lukijalle syvemmän käsityksen tästä aiheesta.
Ed Elisian | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | [1] |
Kansalaisuus |
![]() |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1954–1958 |
Talli(t) |
Stevens Kurtis Kraft Watson |
Kilpailuja | 5 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 0 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 0 |
Ensimmäinen kilpailu | Indianapolis 500 1954 |
Viimeinen kilpailu | Indianapolis 500 1958 |
|
Ed Elisian (oik. Edward Gulbeng Eliseian; 9. joulukuuta 1926 Oakland, Kalifornia – 30. elokuuta 1959 Milwaukee, Wisconsin)[2][3] oli yhdysvaltalainen Indianapolis 500 -kuljettaja.[2][3][4]
Hän osallistui viiteen Indianapolis 500 -kilpailuun kausilla 1954–1958 eikä koskaan päässyt maaliin asti kilpailuissaan.[2][3][4] Hän oli parhaimmillaan 18. vuoden 1954 kilpailussa.[2][3][4] Elisian pysäytti autonsa vuoden 1955 kilpailussa yrittäen auttaa onnettomuuteen joutunutta Bill Vukovichia ja sai mitalin teostaan.[2] Hän on Gary Bettenhausenin ohella ainoa Indy 500 -kuljettaja, joka on pysäyttänyt ei-vahingoittuneen autonsa kilpailussa auttaakseen toista kuljettajaa.[2] Elisian starttasi toisesta ruudusta vuoden 1958 kilpailussa, mutta keskeytti avauskierroksella pyörähdettyään kolmosmutkassa aiheuttaen lähtökolarin, jossa 15 autoa romuttui ja Pat O'Connor menehtyi.[2]
Elisian oli mukana kolarissa Sprint car -kilpailussa New Bremen Speedwayllä Ohiossa vuonna 1958, jossa Jim Davis menehtyi.[2] Elisian kuoli vuoden 1959 Milwaukee Mile -kilpailussa pyörähdettyään kierroksella 29 osuttuaan A. J. Foytin autoon ja seinään.[2][5][6] Hänen autonsa bensatankki repesi ja auto syttyi tuleen palaen 9 minuuttia surmaten Elisianin.[2]
Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Sijoitus | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1954 | H.A. Chapman | Stevens | Offenhauser L4 | ARG |
500 18 * |
BEL |
FRA |
GBR |
GER |
SUI |
ITA |
ESP |
- | 0[2][3][4] | ||
1955 | Westwood Gauge / Wales | Kurtis Kraft 4000 | Offenhauser L4 | ARG |
MON |
500 30 |
BEL |
NED |
GBR |
ITA |
- | 0[2][3][4] | ||||
1956 | Hoyt Machine / Fred Sommer | Kurtis Kraft 500C | Offenhauser L4 | ARG |
MON |
500 23 * |
BEL |
FRA |
GBR |
GER |
ITA |
- | 0[2][3][4] | |||
1957 | McNamara / Kalamazoo Sports | Kurtis Kraft 500D | Offenhauser L4 | ARG |
MON |
500 29 |
FRA |
GBR |
GER |
PES |
ITA |
- | 0[2][3][4] | |||
1958 | John Zink | Watson Indy Roadster |
Offenhauser L4 | ARG |
MON |
NED |
500 28 |
BEL |
FRA |
GBR |
GER |
POR |
ITA |
MOR |
- | 0[2][3][4] |