Aihe Philippe Étancelin on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Tämä on suuri joukko ihmisiä koskettava asia, joka herättää väestössä suurta kiinnostusta ja huolta. Se on aihe, joka on ollut viime vuosina lukuisten tutkimusten, tutkimusten ja keskustelujen kohteena, mikä on osoittanut sen tärkeyden ja tarpeen käsitellä sitä asianmukaisesti. Tässä artikkelissa analysoimme Philippe Étancelin:tä perusteellisesti ja tutkimme sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Philippe Étancelin | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. joulukuuta 1896 |
Kuollut | 13. lokakuuta 1981 (84 vuotta) |
Kansalaisuus |
![]() |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1950–1952 |
Talli(t) | Talbot-Lago (yksityisesti), Maserati |
Kilpailuja | 12 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 0 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 3 |
Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1950 |
Viimeinen kilpailu | Ranskan Grand Prix 1952 |
|
Philippe Étancelin (28. joulukuuta 1896 Rouen, Ranska – 13. lokakuuta 1981 Ranska) oli ranskalainen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja.[1][2][3] Hän osallistui 12:een F1-sarjan osakilpailuun kausina 1950–1953 ja saavutti yhteensä 3 MM-pistettä.[1][2] Hän ajoi myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa.[2]
Étancelin isä oli maatilallinen ja varakas villakauppias, mutta poika halusi kilpa-ajajaksi, johon hän ryhtyi vuonna 1926 kilpaillen Bugatillaan mäkiajoissa.[1][3] Étancelinin uran parhaat vuodet sijoittuivat ajalle ennen toista maailmansotaa. Vuonna 1927 Étancelin voitti Marnen kilpailun ja uusi voittonsa pari vuotta myöhemmin.[3] Vuonna 1930 hän ajoi suuremmissa kilpailuissa voittaen Ranskan osakilpailun Bugatillaan.[1][3] Hän voitti myös Algerian GP:n vuonna 1930. Vuotta myöhemmin kilpa-auto vaihtui Bugatista Alfa Romeoon, mutta menestys oli kohtalaisempaa, mm. vuoden 1933 Ranskan osakilpailussa, jossa kytkin- ja vaihteistoviat veivät häneltä johtoaseman sekä voiton kilpailusta.[3] Vuoden 1934 kohokohta oli Le Mansin 24 tunnin ajon Luigi Chinettin kanssa 1934.[1][3][4]
Sodan jälkeen Étancelin kaivoi esille Alfa Romeonsa ja osallistui vuoden 1945 Prisoners' Cup -kilpailuun, jossa kilpailu päättyi hänen osaltaan kolariin.[3][5] Parempaa menestystä tuli, kun Étancelin vaihtoi Alfa Romeonsa Talbot-Lagoon, jolla voitti vuoden 1949 Pariisin osakilpailun ja oli toinen Italian ja Tšekkoslovakian osakilpailuissa.[3][6]
Ollessaan jo viidenkymmenen ikävuoden puolella Étancelin osallistui vuonna 1950 ensimmäiselle Formula 1-kaudelle.[1][3] Hän ajoi kauden aikana kaksi kertaa viidennelle sijalle Ranskan GP:ssä ja Italian GP:ssä (Ranskan GP:ssä hän tosin jakoi sijan Eugène Chaboudin kanssa).[1][2][3][7][8] Kaksi seuraavaa kautta menivät heikommin eikä hän kerännyt yhtään pisteitä.[1][2][3] Viimeisessä kilpailussaan vuoden 1952 Ranskan GP:ssä Étancelin palkittiin ennen kilpailun alkua Légion d'Honneur -arvopalkinnolla juhlallisin seremonioin ja sai samana vuonna myös Croix de Guerre -arvoristin.[3] Lopullisesti hän luopui kilpa-ajamisesta vuoden 1953 Rouenin osakilpailun jälkeen.[3] Jäätyään eläkkeelle ja asumaan Pariisin esikaupunkialueelle Étancelista tuli Entisten kuskien kerhon (ransk. Anciens Pilotes) jäsen.[3]
Vuosi | Talli | Auto | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | Sijoitus | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1950 | Philippe Étancelin | Talbot-Lago T26C | Talbot Straight-6 |
GBR 8 |
MON Kesk. |
500 | SUI Kesk. |
ITA 5 |
18. | 3[1][2] | |||
Automobiles Talbot-Darracq | Talbot-Lago T26C DA | BEL Kesk. |
|||||||||||
Philippe Étancelin | FRA 5 * |
||||||||||||
1951 | Philippe Étancelin | Talbot-Lago T26C DA | Talbot Straight-6 | SUI 10 |
500 | BEL Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR | GER Kesk. |
ITA | ESP 8 |
- | 0[1][2] |
1952 | Escuderia Bandeirantes | Maserati A6GCM | Maserati Straight-6 | SUI | 500 | BEL | FRA 8 |
GBR | GER | NED | ITA | - | 0[1][2] |