Erik Gabriel Melartin

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Erik Gabriel Melartin:n kiehtovaa elämää, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Erik Gabriel Melartin on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen vaatimattomasta alustastaan ​​sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Näillä sivuilla löydämme hänen uransa merkittävimmät hetket sekä hänen merkittävimmät saavutuksensa. Valmistaudu lähtemään jännittävälle matkalle Erik Gabriel Melartin:n elämän läpi ja huomaa, kuinka hänen perintönsä inspiroi edelleen nykyisiä ja tulevia sukupolvia.

Erik Gabriel Melartin
Melartin 1800-luvulla.
Melartin 1800-luvulla.
Turun ja Suomen arkkipiispa
1833–1847
Edeltäjä Jakob Tengström
Seuraaja Edvard Bergenheim
Henkilötiedot
Koko nimi Erik Gabriel Melartin
Syntynyt11. tammikuuta 1780
Kärkölä
Kuollut8. heinäkuuta 1847 (67 vuotta)
Turku
Kansalaisuus Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti arkkipiispa, teologian professori, koulunuudistaja
Arvonimi
  • Teologian kunniatohtori (1826)
  • Vladimirin R 3 (1833)
  • P. Stanislauksen R 1 (1834)
  • P. Annan R 1 (1840)
  • P. Vladimirin R 2 suurr. (1844)
Vanhemmat Erik Melartin
Vendela Lyra
Puoliso Nathalia Sofia Sattler ( )
Muut tiedot
Koulutus Filosofian maisteri (1802)
Kreikan kirjallisuuden dosentti (1804)
Pappisvihkimys (1812)
Merkittävät teokset
  • E. G. Melartins betänkande öfver skolanstalterna i Wiborgs län (1812)
  • Tal om förhållandet mellan Catholismens och protestantismens anda (1830)
  • Paimenkirje (1834)
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Erik Gabriel Melartin (11. tammikuuta 1780 Kärkölä[1] – 8. heinäkuuta 1847 Turku[1]) oli suomalainen koulumies ja Turun arkkipiispa vuosina 1833–1847.

Elämäkerta

Melartin opiskeli Porvoossa ja Turun akatemiassa. Hän oli Viipurin lukion lehtori vuosina 1805–1810 ja Vanhan Suomen koululaitoksen johtaja vuosina 1810–1814. Hän sai vuonna 1812 Turun akatemian teologian professorin viran ja oli vuodesta 1828 lähtien dogmatiikan professori. Vuonna 1833 hänet valittiin Turun arkkipiispaksi.

Melartin oli jäsenenä kahdessa koulukomiteassa, jotka toimivat 1810–1830-luvuilla. Komitean jäsenenä hän esitti muun muassa kirkon ja koululaitoksen erottamista toisistaan, mutta ehdotusta ei toteutettu. Melartin oli jäsen myös komiteassa, joka valmisteli vuoden 1843 koulujärjestyksen.

Melartin oli mukana perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa ja oli sen ensimmäinen esimies vuosina 1831–1833.

Arkkipiispa 1833–1847

Melartin nimitettiin arkkipiispaksi toiselta vaalisijalta vuonna 1833. Nimityksessä poliittiset näkökohdat saivat erityistä arvoa. Melartinin uskollisuus uutta esivaltaa kohtaan nosti hänet arkkipiispaksi ohi tuomiorovasti Gustaf Gadolinin. Nimityksen teki keisari Nikolai I.[2]

Melartinin kaudella kirkon sisällä vaikutti uskonnollinen herätys erityisesti Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla. Aluksi Melartin piti nuorten herännäispappien työtä kirkon elämää elvyttävänä. Arkkipiispana Melartin kehotti papistoa aluksi osallistumaan seuroihin. Keisari Nikolai I piti pietismiä kuitenkin yleiseurooppalaisena vallankumouksellisena liikehdintänä ja uudet uskonnolliset liikkeet oli torjuttava. Venäläisille viranomaisille lähetetty ilmiantokirje johti herätysliikkeiden tarkkailuun ja toiminnan selvittämiseen. Täten myös arkkipiispa Melartinin kanta herätysliikkeitä kohtaan jyrkkeni torjuvaksi.[3]

Lähteet

  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2

Viitteet

  1. ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=11084
  2. ↑ Jalovaara, Ville: Myrskyä ja mystiikkaa, s. 20. (Suomen tasavallan presidentit ja kirkko) Kirjapaja, 2018. ISBN 978-952-288-855-6
  3. ↑ Ylioppilaspietismi yhteiskunnalle vaarallisena liikkeenä Edita. Viitattu 15.2.2023.

Aiheesta muualla


Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Jakob Tengström 		Turun arkkipiispa
1833–1847 		Seuraaja:
Edvard Bergenheim