Hyyryjärvi-aluetta kohtaan on aina ollut jatkuvaa ja kasvavaa kiinnostusta. Hyyryjärvi on kiinnittänyt akateemikkojen, asiantuntijoiden ja harrastajien huomion riippumatta siitä, onko se historiassa, sen vaikutus nyky-yhteiskuntaan tai jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Vuosien varrella siitä on keskusteltu ja analysoitu yksityiskohtaisesti, pyritty ymmärtämään paremmin sen merkitystä ja roolia maailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme Hyyryjärvi:n eri puolia ja näkökulmia, tarkastelemme sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutuksia nykyään. Lisäksi käymme läpi viimeisimmän aiheen tutkimuksen ja pyrimme valaisemaan Hyyryjärvi:n alalla tapahtuvia uusia trendejä ja edistysaskeleita.
Hyyryjärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Sastamala |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Kuloveden lähialue (35.135) |
Laskuoja | oja Kuloveteen [1] |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 59,2 m [1] |
Pituus | 180 m [1] |
Leveys | 30 m [1] |
|
Hyyryjärvi on Pirkanmaalla Sastamalan Karkussa Kiuralassa sijaitseva järvi.[1]
Järven pituus on 180 metriä ja leveys 30 metriä. Järvi on todennäköisesti kasvamassa umpeen, sillä sen itäpuolinen kosteikko sijaitsee välittömästi järven yhteydessä samassa painanteessa. Kosteikko ja järvi muodostavat yhdessä 400 metriä pitkän ja 150 metriä leveän vesialueen. Niiden ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa, jossa on soistunut reuna. Sen rannoilla ei ole rakennuksia.[1]
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueen (35.1) Kuloveden alueella (35.13), jonka Kuloveden lähialueeseen (35.132) se kuuluu. Järveen laskee oja Sotilaspellolta ja laskuoja alkaa sen itärannasta, josta saa alkunsa 350 metriä pitkä laskuoja Kuloveden Teronlahteen. Järven vedenpinnan korkeus on 59,2 metriä ja Kulovedellä 57,5 metriä mpy., joten laskuojalle kertyy pudotusta 1,7 metriä.[1][2]
Vuosina 1855–1856 valmistuneessa Kalmbergin kartastossa järven pinta-ala oli suurempi kuin nykyään. Järven pohjoisrantojen suot oli raivattu niittymaiksi.[3] Järven vedenpintaa on laskettu 1860-luvulla. Järven entinen muotoa voi vielä hahmottaa ruotsinvallan ajan loppuun ajoittuvalla kartasta, jossa järven rantaviivassa ollut pohjoiseen ulottuva lahdelma seuraa nykyisen koskeikon muotoja.[4][5] Vuonna 1930 julkaistussa Tyrvään seudun taloudellisessa kartassa niityt ja eräät lisämaat on raivattu pelloiksi. Järven koko ja muoto ovat nykyisen kaltaiset.[6]. Vuonna 1961 julkaistussa peruskartassa on peltomaata joka suunnassa. Niitä viljeli ilmeisesti yksi maatila.[7]