Italian Grand Prix 1978
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Italian Grand Prix 1978:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Italian Grand Prix 1978 on ollut keskeinen kiinnostuksen kohde ja keskustelu eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Vuosien varrella Italian Grand Prix 1978 on osoittautunut aiheeksi, jolla on suuri merkitys ja vaikutus ihmisten elämään, tarjoten sekä etuja että haasteita koko yhteiskunnalle. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme, kuinka Italian Grand Prix 1978 on muokannut uskomuksiamme, arvojamme ja tekojamme ja miten sen vaikutus ulottuu modernin elämän eri puolille. Lisäksi tutkimme Italian Grand Prix 1978:n eri näkökulmia ja mielipiteitä korostaen tätä aihetta koskevien mielipiteiden monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta. Lyhyesti sanottuna tämä artikkeli tarjoaa syvän ja kattavan näkemyksen Italian Grand Prix 1978:stä, jossa käsitellään sen merkitystä ja vaikutusta nykytodellisuuteen.
 Italian Grand Prix 1978 |
|
|---|---|
|
14 osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1978.
|
|
| Päivämäärä | 10. syyskuuta 1978 |
| Sijainti | Autodromo Nazionale Monza, Italia |
| Ratatyyppi | Moottorirata |
| Radan pituus | 5,800 km |
| Kilpailun pituus | 40 kierrosta, 232,000 km |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Mario Andretti (Lotus) |
| Paaluaika | 1.37,520 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Niki Lauda (Brabham) |
| Toinen |
 John Watson (Brabham) |
| Kolmas |
 Carlos Reutemann (Ferrari) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Mario Andretti (Lotus) |
| Kierrosaika | 1.38,23 (kierroksella 33) |
Italian Grand Prix 1978 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 10. syyskuuta 1978 Autodromo Nazionale Monzan radalla. Kilpailun voitti Niki Lauda.
Kisan alussa nähtiin yksi Formula 1-sarjan historian tuhoisimmista kolareista. Kilpailun lähettäjät vaihtoivat virheellisesti lähtövalot vihreiksi jo ennen, kuin kaikki autot olivat päässeet lähtöruutuihinsa, minkä vuoksi edelleen liikkeellä olleet peräpään autot saivat lentävän lähdön. Lähtösuoran jälkeisessä Variante del Rettifilo-mutkassa kolariin otti osaa kaikkiaan kymmenen autoa. Ruotsalaisen, MM-sarjassa toisena 13 pisteen erolla Mario Andrettiin olevan Ronnie Petersonin, auto syttyi palamaan. Kuljettajista mm. James Hunt meni tapauksen jälkeen auttamaan häntä ulos autosta. Peterson toimitettiin tapahtuman jälkeen nopeasti sairaalaan, jossa hän kuoli seuraavana aamuna rasvatulppaan. Lauda voitti kilpailun johtamatta yhtään kierrosta.[1]
Tulokset
Lähteet
- Italian GP 1978 – F1-ruutu (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.ronniepeterson.se/subc/eng/dodsbudet.html
Viitteet
- ↑ STATS F1: Italy 1978 - Laps led • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 15.8.2017. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Autodromo Nazionale Monza (1950–1979, 1981–) Autodromo Enzo e Dino Ferrari (1980) | |||||||||
